Nato-huuma meinaa taas Suomessa ryöpsähtää yli. Ulkoministeri Haavisto meni tokaisemaan, että me kyllä kohta mennään Natoon ilman Ruotsia. Tavallisesti harkitseva ja diplomatiankin taitava ministerimme lienee jälleen puun ja kuoren välissä, kun olisi tyydytettävä klikkiotsikkoja kaipaavien toimittajien tarpeet, rähisevän äärioikeiston ja natokiimaisen, sotaa pelkäävän kansanosan tarpeet ja oman hallituksenkin toiveet.
Juuri tässä tilanteessa pitäisi maltti kuitenkin säilyttää. Suomi on Ruotsille paljon velkaa siitä, että Ruotsi on meidänkin puolestamme pitänyt yllä Pohjoismaiden mainetta demokraattisina valtioina, jotka tarpeen tullen auttavat diktatuureista pakenevia vainottuja ihmisiä. Se, että Ruotsissa nyt on Suomea huomattavasti enemmän Erdoganin vihaamia ja luovutettaviksi vaatimia kurdeja, ei suinkaan ole aihe syytellä Ruotsia ja vaatia heiltä toimintaa. Päinvastoin, on jo vihdoinkin aika, että Suomi asettuu tällaisessa tilanteessa tukemaan Ruotsia siellä, missä kyse on ihmisoikeuksista ja vainottujen kansojen hengestä ja terveydestä.
Naton jäsenyys saavutettakoon aikanaan diplomaattisin toimin, neuvotteluin ja Naton oman päätöksentekokyvyn avulla – ei sieluja kauppaamalla. Kannattaako sitä paitsi sellaiseen Natoon liittyä, jossa ei rauhan aikana olla yksimielisiä siitä, että Suomi ja Ruotsi ovat kumppaneita, joita halutaan yhdessä puolustaa? Kuinka sitten kriisin tullessa saadaan päätökset aikaan – pitääkö silloinkin lähettää suomalaisia Turkkiin uhrattaviksi?
Kaiken maailman kansalaiset 
Paitsi että Ruotsin oma hallitus ei nyt oikein ole toimintakunnossa, pää- ja ulkoministerille pitää oikeus- ja valtiotieteilijät kertoa missä määrin voi mitäkin sanoa/luvata Erdoğanille, kun heillä on niin kovat NATO-halut ja sitten heidän pitää vielä tasapainoilla varjohallitsija Åkessonin kanssa, joka ei vielä viikkoa ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan 2/22 osannut kertoa oliko Biden vai Putin parempi. Typerä kysymys, varsinkin kun maatkin eri, mutta se oli jokin typerä “vastaa jompikumpi”-osio.
Kummallista tässä on se, että YPG kuitenkin on ollut NATOn liittolaisena ISISä vastaan, jolloin taistelijoiden apu kelpasi hyvinkin, nyt kaikki kurdit on yhtäkkiä terroristeja. Suomalaiset silmäätekevät, joiden asemansa puolesta luulisi olevan kärryillä siitä mitä naapurimaassa tapahtuu, puhuvat ääripäistä, mihin sitten niputtavat nämä nimeämänsä kurditerroristit ja tanskalaisruotsalaisen vähän päälle 130 äänen erikoismiehen jolla, omasta puoluehankkeestaan huolimatta, on tiiviit välit ainakin ruotsidemokraattien propagandakoneistoon.
Jos nyt kaikenlaiset ukot joilla pitäisi olla tietoa ja analyyttista kykyä sanoo mitä vaan, niin yleistänpä minäkin, Turkin NATO-jäsenyys oli kai tapa päästä Mustalle merelle JA pitää Turkki poissa Kreikasta. Nyt Erdoğan uhkailee Kreikkaa, pommittaa kurdialueita naapurimaissa, ilmoittaa milloin mitäkin syyksi jarruttaa Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä ja siihen soppaan pitäisi sitten hakeutua?
Sekin on mielenkiintoista, mihin NATO-kastiin sitten kuuluisimme, kun kuitenkin luulisi että niitäkin on vähintään kaksi, tuskin turkkilaisille ja unkarilaisille ihan kaikkea tietoa jaeta. Ruotsilla sitten “-demokraattinsa” hallituksen taustalla, puolue jolla ollut monta virkailija ja kansanedustajaa joilla ollut tiiviit välit Venäjän kanssa, ja meillä sitten tiiviit välit Ruotsin kanssa? Ja kaiken tämän päälle pitäisi sitten joko antaa kurdien kuolla tai laittaa ne naftaliiniin kunnes seuraavan kerran tarvitaan? Kun ei saada edes Unkaria ja Puolaa toimimaan EU:n sääntöjen mukaan…
TykkääTykkää