Suomi pitää huolen omistaan

Viime maanantaina Turun meripelastusseurasta kerrottiin, että sieltä on viimeksi aamuneljältä oltu yhteydessä suomalaisiin, Hongkongissa asuviin purjehtijoihin, jotka ovat joutuneet kovan merenkäynnin johdosta ajelehtimaan Etelä-Kiinan merellä.

Koko Suomen huoli on tietysti suuri, onhan 13-metrisessä teräsrunkoisessa avomeripurjeveneessä mukana kaksi kouluikäistä lastakin. Helsingin Sanomat ja muu lehdet seuraavat tilannetta kokosivun artikkeleilla. Meripelastuskeskus on yhteydessä Pekingin ja Hongkongin meripelastusten kanssa. Tiivistä yhteyttä pidetään myös merellä uupuvaan perheeseen, lukipa jossain, että peräti kahden tunnin välein otetaan yhteys huviveneen päällikköön. Meripelastusjohtaja kertoo: ”He eivät ole välittömässä hengenvaarassa, eikä sieltä ole tullut hätäkutsua.” Suomi pitää huolen omistaan, siihen meillä on varaa. Aikamoinen haloo varmasti nousisi, ellei pitäisi.

Kun viime kesänä nousi pieni kohu siitä, että Suomi on palauttanut Nigeriaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia ja heidän lapsiaan, ministeri Paula Risikko totesi kylmästi vain: ”Minä luotan siihen, että Migri tekee lain pohjalta sellaisia ratkaisuja kuin pitääkin”.
Sellaisia ratkaisuja kuin pitää? Laki antaa erikseen mainiten mahdollisuuden myöntää oleskeluluvan erityisen haavoittuvassa asemassa olevalle ihmiskaupan uhrille. Miksi ei pidä tehdä sellaisia ratkaisuja?

Risikko vetäytyi täysin vastuusta myös siinä, mitä näille naisille tapahtuu, kun he joutuvat palaamaan tyhjän päälle: ”Meillä ei ole edes mahdollisuuksia seurata sitä, mitä kullekin yksilölle siellä tapahtuu, valitettavasti. Siihen ei ole resursseja eikä oikeuksiakaan seurata ihmisten yksityiselämää. Ei siihen ole mahdollisuuksia, ihminen tekee erilaisia valintoja elämässään.” Onhan se tietysti aivan sietämätöntä, että jotkut valitsevat joutua ihmiskaupan uhreiksi.

Viime viikonloppuna humaanit kansalaiset havahtuivat: Afganistanin sekavaan tilanteeseen ja jälleen vahvistuvan Talebanin armoille ollaan lähettämässä raskaana oleva nainen lapsineen. Perhe väisti pakkolennon aktiivisten auttajien ansiosta, mutta ilmeisesti vain toistaiseksi. Helsingin Sanomien haastattelussa ministeri Risikko ylpeili olleensa itse viime vuonna allekirjoittamassa palautussopimusta Afganistanin kanssa ja laittaneensa asiat järjestykseen: ”Henkilöt jotka sinne tulevat, heistä otetaan koppi, viranomaiset ja IOM ovat auttamassa”. Mahtavaa, heitetään Afganistaniin naiset ja lapset, ja Taleban ottaa kopin!

Afganistanin naiset 3 Foreign Policy
Naisia Afganistanissa. Lähde: Foreign Policy

Risikko ei ota kantaa Helsingin Sanomien kysymykseen, onko Afganistaniin turvallista palauttaa ihmisiä. Miksi ei ota? Eikö ole ilmiselvää, että Afganistan on turvallinen, koska meillä vuokraillaan yksityiskoneita viemään sinne kymmenen henkilöä kerrallaan lähes yhtä monen saattajan kera?

Samaisessa haastattelussa Risikko sanoi Demokraatti-lehdelle, että laki EI ESTÄ palauttamasta naisia ja lapsia. Kun mietitään ihmisten palauttamista niinkin hurjaan paikkaan, kuin Afganistan tai Irak tällä hetkellä ovat, eikö pitäisi ajatella asiaa kokonaan toiselta kantilta: antaako laki MAHDOLLISUUDEN pelastaa naiset ja lapset? Laki antaa, juuri siksi meillä ovat laissa turvapaikat ja kansainvälinen suojelu.

Afganistanin naiset Al Jazeera
Naisia Afganistanissa. Lähde: Al Jazeera

Nyt jätetään säännönmukaisesti käyttämättä lain suomaa mahdollisuutta antaa hädänalaisille suojaa ja itse asiassa rikotaan lakia, kun palautetaan ihmisiä vastoin tahtoaan sellaisiin maihin, joissa he joutuvat suureen vaaraan ja ahdinkoon. Syyksi ei kelpaa se, että jos jollekin annetaan lupa jäädä, sadat tuhannet muut tulevat. Nämä ihmiset ovat täällä nyt.

Tässä koko selkkauksessa on unohtunut sellainenkin seikka, että ne ihmiset, jotka ovat asuneet puolitoista vuotta vastaanottokeskuksissa tai jo omissa asunnoissaan, ovat omia. He ovat päässeet pakoon, tehneet pitkän ja vaikean matkan, eivät yleensä huviveneissä, vaan kumiveneissä, kävellen ja salakuljettajien autoissa. He ovat saaneet mahdollisuuden hakea meiltä kansainvälistä suojelua ja ovat nyt Suomen asukkaita ja Suomen valtion vastuulla. Ei heitä saa noin vain heittää Talebanin tai Isiksen kynsiin. Suomihan pitää huolen omistaan. Naisista, miehistä ja lapsista. Vai pitääkö?

Mainokset

Suomen hallitus ei ole vilpitön rasismin, uusfasismin ja väkivallan vastustamisessaan

Suomen hallitus ei ole tähän mennessä julkisesti ollut kovin rasistinen, vaikka hallituspuolueiden jäsenet ja äänestäjät sitä ovatkin.

Vielä viime vuonna sisäministeri Petteri Orpo asettui Helsingin Sanomissa selkein sanoin perussuomalaisten rasismia vastaan: orpo-rasismista-220815

Tänä vuonna, kun Petteri Orpon olisi natsijärjestön jäsenen tekemän kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn jälkitunnelmissa pitänyt, valtiovarainministerin arvovallan pönkittämänä, olla sanoissaan vielä selkeämpi, hän veti hyvin nopeasti takaisin Timo Soinille osoitetut sanat perussuomalaisen rasismin selvittelystä ja totesi, että he ovat molemmat politiikan ammattilaisia ja hänellä on Timon kanssa oikein hyvät välit. Julkisuus oli kuulemma hoitanut asian hänen puolestaan. Mikä julkisuus on sellaista julkisuutta, joka yhtäkkiä peittelee piiloon hallituspuolueessa esiintyvän törkeän toiminnan yhtäläistä ihmisarvoa vastaan? Mikä politiikan ammattilainen se on, joka piilottelee hallituksensa rasismia?

orpo-rasismista-2-270916

Timo Soinista media ja monet politiikan tutkijatkin jaksavat toistella, että Soini ei ole rasisti. Olisiko ehkä kuitenkin hiukan rasistista se, että kerää puolueeseen ja kansanedustajaehdokkaiksi joukon rasisteja ja uusfasisteja? Tai se, että julkisuudessa jatkuvasti puolustaa heidän toimiaan ja sallii puolueessa leviävän törkeän julkisen rasismin ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen? Kun perussuomalaiset kansanedustajat eduskunnan kesätauon aikana jatkuvasti levittivät julkisesti rasistista sanomaansa, Timo Soini kuittasi asian sillä, että kyseessä on vain kesäinen hupsuttelu. Politiikan ammattilainen myös varoitteli esittämästä liian suoraan perussuomalaisia mielipiteitä: ”Jos lähetät tekstiviestin ja pistät Facebookiin tai Twitteriin, se on sataprosenttinen näyttö. Sä et voi kiistää yhtään mitään. Ja sen takia kannattaa vähän olla varovainen.”

Ei pannut pääministerikään peliä poikki. Juha Sipilä kyllä osallistui Kuopiossa rasisminvastaiseen mielenosoitukseen, kuten Orpokin teki Helsingissä. Ennen mielenosoitusta Sipilä kuitenkin julkaisi blogikirjoituksen, jossa hän ei onnistunut yksiselitteisesti tuomitsemaan poliittisesti motivoitua väkivallantekoa. Hänen oli aivan pakko nostaa samaan lauseeseen Kajaanissa tehty ryöstömurha osoittaakseen myös rasisteille, että heitä kuunnellaan ja ovathan ne pakolaiset vaarallisia, kuten sanotte:

”Viime viikkoina on tapahtunut väkivallantekoja, jotka huolestuttavat laajalti ihmisiä ja heikentävät turvallisuudentunnettamme. Poliisi tutkii sekä Helsingin Asema-aukion että Kajaanin Otanmäen tapausta. Omasta ja koko hallituksen puolesta haluan esittää osanoton omaisten ja läheisten suruun.”

Pääministeri kirjoitti myös: ”Nyt on pidettävä pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Meistä jokainen voi pohtia, mitä itse voi tehdä sen hyväksi, että vainoa ja sotaa pakenevien ihmisten kotoutuminen Suomeen helpottuu: Kielenoppiminen, töiden saaminen ja arjen rakentaminen. Erityinen vastuu on tietysti meillä päättäjillä. Vastaanottokeskusten läheisyyden turvallisuus on myös taattava kaikille.”

Jälleen osoitus siitä, että pääministerimme mielessä on pakolaisen pahuus ja suomalaisten rasistien jatkuvasti levittämät huhut pakolaisten vaarallisuudesta. Vastaanottokeskusten läheisyyden turvallisuus on ollut takaamatta lähinnä pakolaisille, he saavat jatkuvasti kokea pahoinpitelyjä ja pelottelua. Valtiovallan turvaamina, rekisteröidyn yhdistyksen jäseninä ja perussuomalaisten kansanedustajienkin yllyttäminä seutuvilla kiertelevät jatkuvasti mustapukuiset, pelottavan näköiset miehet ja naiset. Pakolaiset, ihmisparat, ovat jättäneet kaiken ja lähteneet pakoon ja vastaanotto Suomessa on tämä.

sipila-vihapuheesta-190916

Tänään on julkaistu uutinen, jossa kerrotaan, että maahanmuuttokritiikkiä on saanut nyt vastaanottaa myös pääministerin puoliso.

maahanmuuttokritiikki

Meille tavallisille rasisminvastustajille ja rasisminvastaisille poliitikoille ja toimittajille tuollainen on ollut arkipäivää jo vuosia. Me tiedämme, että puolustusasianajaja tuossa, niin järkyttävältä kuin hänen puolustelunsa kuulostaakin, on aivan oikeassa: juuri tuollaista se perussuomalainen maahanmuuttokritiikki on. Tavallisia tallaajia ja kadun rasisteja tuollaiseen touhuun innostavat perussuomalaiset ja eräät kokoomuslaiset poliitikot. Ja siitä huolimatta edes pääministerillä, uhkauksia saaneen naisen aviomiehellä, ei ole suurempaa tarvetta tai rohkeutta puuttua siihen. Kuinkahan monta ruumista vielä tarvitaan, että olisi?

Hallitus tuomitsi taas rasismin ja jatkaa toimintaansa rasistisena hallituksena.

Liian monet tahot edesauttavat rasistisen väkivallan lisääntymistä Suomessa

 

Kun SDP:n Antti Rinne alkuviikosta melko lievin sanakääntein moitti perussuomalaisia rasistien suojelemisesta, ainoa vastaväite, jonka Timo Soini jälleen keksi, oli leimakirveen heittely ja iso äänestäjien määrä. Kaikki ne, jotka vielä viime vaaleissakin erehtyivät pölhöpopulisteja ja rasisteja äänestämään, eivät ehkä tehneet sitä rasistisin motiivein. Aika iso osa kuitenkin teki ja toinen puoli rasismista piittaamatta. 1930-luvun Saksassa natsien valta varmistui vaaleissa annetuilla äänillä. Harhautettu kansa saattaa tehdä tyhmiä tekoja. Pahuuteen mukaan lähteminen onnistuu lähes jokaiselta meistä, kun oikein kiihotetaan.

Timo Soini ei tule saamaan sitä anteeksi, että hän ujutti rasistit syvälle Suomen hallintoon. Osa häpeästä lankeaa myös niiden poliittisten puolueiden päälle, jotka jo neljä vuotta maassa lisääntyvää rasismia katseltuaan mielihalulla ottivat perussuomalaiset mukaan hallitustyöhön ja tekaisivat yhdessä heidän kanssaan rasistisen maahanmuutto-ohjelman.

Kuluneiden viiden vuoden aikana, jolloin rasismia on meillä eduskunnasta ohjattu ja lisätty, on asiassa ehtinyt olla jo monenlaisia suhdanteita.

Vuonna 2011, kun perussuomalaiset saivat ison vaalivoiton, rasismista puhuminenkin perussuomalaisten yhteydessä oli kiellettyä. Jos Helsingin Sanomiin yritti kirjoittaa kriittisen kommentin, jossa mainittiin Jussi Halla-aho nimeltä tai mainittiin sana rasismi tai fasismi, kommentti jätettiin säännönmukaisesti julkaisematta. Uuden Suomen Puheenvuorosta lensi eräskin kirjoittaja ilman varoitusta ulos, kun uskaltautui osuvasti vertailemaan Natsi-Saksan ja perussuomalaisen Suomen viha- ja kiihotusretoriikkaa. Yhtäläisyys oli ilmeinen ja jokaisen ajattelevan ihmisen huomaama.

Perussuomalaisiin suhtauduttiin suojellen ja oli ikään kuin hienoa ja arvostettua se, että oltiin hiljaa ja sallittiin Timo Soinin tuoda ”pienen kansan ääni” esiin. Tällä tarkoitettiin kai sitä, että on hienoa, että joku osaa kiihottaa vähän koulutettuja ihmisiä sellaiseen vihaan, että saa heidät äänestyspaikoille. Rasismia vähäteltiin tai sen olemassaolo kiellettiin. Harva muisti, että äänestäjiä voi villitä myös ilman ihmisten yhtäläisen arvon kieltämistä. Sekin unohtui, että ”pieni ihminen” ei ole yhtään sen tollompi kuin johtajansa.

Muut puolueet pelkäsivät äänten menetyksiä ja ottivat vaalipuheisiinsa samoja rasistisia teemoja tai sallivat nuorisojärjestöjensä puuhailla niiden kanssa, jotta edes osa rasismiin ja vieraan pelkoon kallellaan olevista ihmisistä pysyisi äänestäjinä. Soini meloneinensa oli median lempilapsi, möläyttelijä, joka antoi klikkausjournalismille valmiit otsikot. Häntä, joka uskaltautui perussuomalaisten rasismia esiin nostamaan ja arvostelemaan, pidettiin vähän arveluttavana äärivasemmistolaisena riehujana. Oman puolueen kannatuksen vaarantamisen uhalla ääneen uskaltautuivat vain omasta arvostaan, omista arvoistaan ja aatteestaan varmat, viisaat miehet ja naiset. Liian vähän on heitä Suomessa.

Eduskuntapuolueista ainoat, jotka kuluneiden vuosien aikana ovat uskaltaneet toistuvasti julkisesti ja selvin sanoin moittia rasistista politiikkaa, ovat RKP, Vasemmistoliitto ja SDP. Vihreistä valtaosa on kirkasotsaisia rasismin vastustajia, mutta jotkut heistä ovat  myötäilleet pahimpiakin rasisteja. Rasisteja on myös hyväksytty  puolueen jäseniksi. Kun asia kyseenalaistetaan, vihreät toteavat, että heidän puolueensa on moniääninen. Moniäänisyyttä ei missään yhteydessä pitäisi ymmärtää rasismin hyväksymiseksi. Kokoomus kielsi kyllä vuoden 2011 vaaleissa yhden ehdokkaansa julkirasistiset vaalimainokset, mutta ei millään tavalla ilmaissut, että sellaisia levitelleen ehdokkaan äänestäminen olisi ei-toivottavaa. Jatkossa Kokoomus salli nuorisojärjestönsä lähteä ajamaan maahanmuuttajavastaista ja syrjivää ohjelmaa ja hyväksyi sen myötä esille nousseet rasistiset henkilöt ehdokkaiksi seuraaviin eduskuntavaaleihin. Valitettavasti osa heistä tuli myös valituksi. Keskusta on ollut rasismista hiljaa, eli antanut kaiken rauhassa tapahtua, ja onhan heilläkin jo ainakin yksi syrjiviä kirjoituksia laativa kansanedustaja.

Viime eduskuntavaalien jälkeen suhdanteet muuttuivat. Perussuomalaisten suosio väheni jokaisessa gallupissa ja muiden puolueiden pelko haipui. Helsingin Sanomiinkin ilmestyi suomalaista äärioikeistoa ja perussuomalaista rasismia paljastavia kirjoituksia. Natsia sai pikku hiljaa mediassa sanoa natsiksi ja rasistia rasistiksi.

Mutta edelleen kaikki tämä pysyy vain raportoinnin ja toteamisen tasolla. Nyt jo tiedämme, että se, mihin perussuomalaiset ovat tähdänneet, on osittain toteutunut: muukalaisviha ja rasismi ovat  lisääntyneet ja rasistiset puheet arkipäiväistyneet. Väkivallanteot ovat lisääntyneet ja julkinen  usutus niihin kasvanut ja koventunut.

En tiedä, ovatko istuvan hallituksen ministerit tietoisia siitä, että he ovat osasyyllisiä sotaa pakoon lähteneiden ihmisten pahoinpitelyyn pesäpallomailoilla. Eivät he ole suoraan siihen kehottaneet, ovatpa jopa saattaneet sanoa, että soo, soo, ei noin pidä tehdä. Timo Soinikin saattaisi sanoa: ”Minä en tekisi noin.” Mutta samaan aikaa he sallivat – Timo Soini omiltaan ja muut hallituspuolueet perussuomalaisilta ja osin jopa omilta kansanedustajiltaan ja kunnallisilta toimijoiltaan – jatkuvan, määrätietoisen ja systemaattisen pakolaisten ja erilaisesta kulttuurista maahan muuttaneiden ihmisten mustamaalaamisen, halventamisen ja heidän yhtäläisen ihmisarvonsa kyseenalaistamisen.

Ei tällaisessa tilanteessa auta mitään se, että hallitus tiedottaa tuomitsevansa jyrkästi polttopulloiskut tai muut väkivaltaisuudet. Eikä se, että opetusministeriö suuntaa varoja tulevien sukupolvien rasisminvastaiseen työhön. Kaikki on pelkkää sanahelinää ja tyhjiä muodollisuuksia niin kauan kuin rasistisia liikkeitä innostetaan ja kiihotetaan hallituspuolueiden eduskuntaryhmistä.

Rasistiseen yhteiskuntaan ei ajauduta vahingossa ja sattumalta. Rasismi lisääntyy vain jos me annamme sen lisääntyä.

Rasistisesta solvaamisesta tulisi sakottaa paikan päällä

Kun kaupan kassa, tummaihoinen suomalainen neitokainen, saa asiakkaalta päälleen rasististen solvausten ryöpyn, muut asiakkaat tyytyvät yleensä vain katsomaan vierestä, jotkut ehkä puuttuvat asiaan, mutta solvaaja ei käytöstään muuta. Hänhän on perussuomalaisen nykyopin mukaan oikeassa ja rasismi ei kuulemma ole rikos.

Maissa, joissa rasismia ei suvaita, tällainen tapahtuma aiheuttaa välittömästi sen, että poliisi kutsutaan paikalle ja rasisti saa sakot.

Miksi ei meillä voitaisi toimia samalla tavoin? Rasismi ei ole erikseen rikoslaissa määritelty rikos, mutta toisaalta rasistinen motiivi kunnianloukkauksessa on rangaistuksen koventamisperuste. Solvaaminen ei ole pelkkää huonoa käytöstä. Se voi olla kunnianloukkaus. Se voitaisiin myös käsittää ihmisen vapauden ja kansalaisoikeuksien loukkaukseksi. Jokaisella pitää olla oikeus tehdä työtään sivullisten häiritsemättä ja tummaihoisenkin ihmisen esiintyä julkisesti tuntematta pelkoa. Jatkuvat rasistiset poliittiset puheet ja kirjoitukset myös kiihottavat ihmisiä vihaan vähänkin erinäköisiä ihmisiä kohtaan.

image
Kokoomuksen kansanedustaja levittää väärää tietoa maahanmuuttajista.

Suomen perustuslain nojalla jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Nuo oikeudet eivät tällä hetkellä täysin toteudu maassa, jossa etenkin perussuomalaiset, mutta myös muiden hallituspuolueiden edustajat, ovat ryhtyneet maahanmuuttajien, erityisesti pakolaisina maahan tulleiden systemaattiseen mustamaalaamiseen ja pelotteluun. Maahanmuuttajien vapaa liikkuvuus ei ole taattu, kun rasistiset joukkiot partioivat kaduilla. Lapsetkin joutuvat jatkuvasti pelkäämään koskemattomuutensa ja turvallisuutensa puolesta.

Tuollaisessa tapauksessa, missä solvaaja ja solvattu ovat paikalla ja todistajia on lukuisia, ei luulisi olevan kummakaan asia todeta, että rikos on tapahtunut ja poliisi voisi sakottaa rikollista heti paikan päällä.

Nyt sellaiset hyökkäykset, joista rikoksen kohde vaivautuu tekemään rikosilmoituksen, venyvät ja vanuvat käsittelyssä ja päätyvät usein siihen, että odotettavissa olevan rangaistuksen vähäisyyden vuoksi ei tutkintaan ryhdytä. Rikollinen jää siihen käsitykseen, että mitään väärää ei tullut tehtyä ja kohde oli tyhmempi kuin hän luulikaan.

Tämä on myös periaateasia. Olemme havainneet, että paikalla sakottaminen onnistuu poliisilta hyvin, jos joku vaikkapa yrittää mennä huutelemaan hävyttömyyksiä äärioikeistolaisille mielenosoittajille. Rasistinen häpäisy ja sen sisältämä väkivallan uhka tuntuu minun oikeuskäsitykseni mukaan huomattavasti rankemmalta rikokselta. Siitä pitäisi saada rangaistus, ja rikosnimike pitäisi ilmaista siten, että kaikille on selvää, että kysymys on nimenomaan rasistisesta rikoksesta, toisen ihmisen loukkaamisesta tai häirinnästä siksi, että hän on tekijän mielestä väärän värinen tai edustaa väärää rotua tai etnisyyttä. Kysymys on pyrkimyksestä kiistää toisen ihmisen yhtäläinen arvo ja ihmisyys. On väärin, että sellaista saa tehdä ilman seuraamuksia.

Suomalaisen perusihmisen mentaliteetti on se, että jos ei rangaistusta tule, teko on sallittu. Kansalaisten kasvattaminen lain avulla tuntuu hassulta, mutta usein on havaittu, että suositukset eivät riitä, vaan tarvitaan laki, ennen kuin suomalainen toimii tavalla, joka on parhaaksi hänelle itselleen ja lähimmäisille. Ja nyt ei edes ole kysymys niin triviaaleista asioista, kuin turvavyöpakko tai pysähtyminen suojatien eteen. Kysymys on yhtäläisestä ihmisarvosta, henkilökohtaisesta koskemattomuudesta ja oikeudesta elää rauhassa, ilman pelkoa ja väkivaltaa.

Ellei Suomen laista löydy valmista säädöstä, jonka perusteella rasistin välitön rankaiseminen olisi mahdollista, niin eikö lakia pitäisi sitten korjata? Jos ylinopeudesta voidaan sakottaa rikospaikalla, miksi sitten ei rasistisesta solvaamisesta? Jos tilanne taas on se, että lainsäädäntö on olemassa ja kysymys on poliisin haluttomuudesta ryhtyä toimeen, niin olisi varmaankin syytä alkaa esittää toivomuksia kansanedustajille ja ministereille, jotta sisäministeriö kehottaisi poliisia muuttamaan käytäntöään.

image
Hallituksen ministerit eivät ole suhtautuneet riittävällä vakavuudella rasistiseen kiihottamiseen ja pelotteluun

Britannian laissa vihapuhe on määritelty laissa rangaistavaksi teoksi. Vihan ilmaiseminen toista ihmistä kohtaan tämän ihonvärin, rodun, kansallisuuden, etnisen alkuperän, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on laissa kielletty. Mikä tahansa kanssakäyminen, joka on uhkaavaa tai loukkaavaa ja jonka tarkoituksena on häiritä, pelotella tai ahdistella, on kiellettyä ja voi johtaa sakko- tai vankeusrangaistukseen.

Meillä tällaiseen toimintaan kansalaisia usuttavat hallituspuolueiden edustajat. Muiden puolueiden olisi jo aika ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin systemaattisen rasismiaallon pysäyttämiseksi.

Kokoomuksen aatteellinen hallakausi

Thilo Sarrazin julkaisi v. 2010 Saksassa teoksen Deutschland schafft sich ab (Saksa lopettaa itsensä). Hänen ”yhteiskunta-analyysinsa” sisältää mm. väitteet, että Saksassa on liikaa muslimeja, he kotoutuvat muita tulijoita heikommin ja ovat tyhmempiä kuin saksalaiset. Kirja nousi nopeasti Euroopassa leviävän rasistiliikkeen suosikiksi ja sitä on myyty jo  yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Teos on nyt Saksan myydyin ei-kaunokirjallinen teos toisen maailmansodan jälkeen

Suuri lukijamäärä ei ole osoitus minkään teoksen kirjallisesta tai muusta annista. Kerrottakoon, että Hitlerin Mein Kampfia myytiin pelkästään Saksassa melkein 10 miljoonaa kappaletta ja Saksan valtio lahjoitti sitä vihkipareille kuin vihkiraamattua konsanaan. Toisin, kuin Sarrazinilla, Hitlerillä suurimpana huolena eivät olleet muslimit, vaan juutalaiset. Aatteen ja tavoitteiden perusta on kuitenkin täysin sama: ihmisten jaottelu meihin ja muihin ja muiden järjestelmällinen ja kylmä demonisoiminen.

Miksi tuo kirja nyt minua kiinnostaa? Siksi, että Kokoomuksen tuore puheenjohtajaehdokas, Elina Lepomäki, käytti sen sanomaa kylmästi hyväkseen vaalikampanjassaan eduskuntavaaleissa v. 2011.

Elina Lepomäki

Kirjaa ylistävässä ja sen nostattamaa hälyä kummastelevassa blogissaan Lepomäki kirjoitti:

 ”Saksassa toisen maailmansodan jälkeen vallinneeseen poliittisen korrektiuden hyssyttelykulttuuriin oli Sarrazinin virkkeissä muutama epäonninen sanavalinta liikaa. Ehkä ”juutalaisgeeni” ei ollut paras termi, vaikka kauttaaltaan myönteisessä merkityksessä sitä käyttikin. Böömiläisgeenistä puhuminen olisi herättänyt huomattavasti vähemmän kohkaamista skandaalinhakuisessa mediassa.”

Kirjan pääteemaa, saksalaisten ”katoamista”, referoivan blogitekstin väliotsikot kertovat olennaisen teille, jotka ette jaksa lukea koko nuivaa vuodatusta:

Saksalaiset näivettyvät pois

Kulttuuri katoaa

Vähemmän koulutetut lisääntyvät nopeammin

 Johtopäätös

Lepomäen teksti osoittaa, että hän on vilpittömästi sisäistänyt muslimi- ja maahanmuuttovastaisessa, niin sanotussa vastajihadistisessa liikkeessä keskeisen Eurabia-teorian.

Kirjoituksessaan Lepomäki pyrkii Thilo Sarrazinin avulla ikään kuin tilastotieteellisesti osoittamaan, että Saksan tyhmentyminen on väistämättä edessä, koska maahan saapuvien tyhmempien ihmisten sikiävyys on viisaita saksalaisia suurempi. Tähän tapaan:

”90 vuodessa suppenee lisääntymiskykyisten alkuperältään saksalaisten naisten määrä yli 90 prosenttia.”

 ”Muslimit myös säilyttävät hanakasti uskontonsa, ja uskonto määrää kulttuuria. Saksalainen kulttuuri katoaa tässä asetelmassa nopeasti.”

 ”Vähän koulutettujen keskuudessa vaihtuu sukupolvi nopeammin: 68 prosentilla 25-29-vuotiaista vähänkoulutetuilla naisilla on lapsia. Vastaava osuus on koulutetuilla naisilla 15%. Vähänkoulutetut naiset siis lisääntyvät merkittävästi nopeammin kuin hyvinkoulutetut.”

 ”Ihmisten ominaisuudet periytyvät sukupolvelta toiselle geenien myötä. Tarkkoja lukuja kunkin ominaisuuden periytyvyyden osalta ei ole olemassa – esimerkiksi älykkyyden katsotaan olevan 40-80-prosenttisesti perinnöllistä. Sisäsyntyisten ominaisuuksien lisäksi myös opitut ominaisuudet siirtyvät vanhemmilta lapsille. Esimerkiksi koulutustottumukset periytyvät sukupolvelta toisellemyös yhteiskunnissa, joissa koulutus on vapaata kaikille.”

Jouduin kaivamaan Lepomäen kirjoituksen esiin Internetin syövereistä. Hän oli nyt piilottanut kirjoituksen ja muuttanut sen jatko-osan otsikkoa poistamalla ensimmäisen lauseen: Rasismin ja tilastojen ero (osa II): Maahanmuuttoon kurssimuutos.

Jatko-osa on muistutusta edellisestä kirjoituksesta ja siitä, että Lepomäki on Jussi Halla-ahon linjoilla – itse asiassa lauseita ei edes erota perussuomalaisten rasistijoukkion teksteistä muuten kuin ehkä siinä, että laiskoiksi ja tyhmiksi kokoomuslainen Lepomäki nostaa pakolaisten rinnalle suomalaiset sosiaaliturvan saajat, jotka ”maahanmuutto-kriitikoiden kriitikot” ovat pilanneet: ”Sen sijaan tavoitteena tuntuu olevan passivoida ja syrjäyttää paikallisen väestön lisäksi myös tänne muualta eksyvät.” Tilastot ja teoriat ovat nyt selvillä, hiljainen tieto elää kannattajien keskuudessa, ja yhteisesti hyväksyttynä johtopäätöksenä on se, että ne tyhmemmät sikiäjät on pidettävä maan rajojen toisella puolen. ”Autetaan niitä siellä missä ne ovat” –hokema ei Lepomäenkään tapauksessa ollenkaan pehmennä ajatuksen taustalla olevaa rasismia.

Lepomäen ilmiselvä tarkoitus oli noilla kirjoituksillaan saada rasistinen kansanosa huomaamaan, että jos perussuomalainen puolue junttilippiksineen ei ole omaan yhteiskunnalliseen asemaan sopiva, Kokoomuksessa olisi tarjolla tällainen näpsäkkä, varakas nainen. Hommaforumillakin asia heti noteerattiin, kirjoitus julkaistiin juuri vaalien alla v. 2011 etusivulla ja lukijoita muistutettiin keskusteluosiossa, että Jussi Halla-ahoahan voi äänestää vain Helsingissä.

Kokoomuksen kulku kohti äärioikeistoa sekä taloudellisissa että maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä on ollut jo pitkään selvää. Nuorisojärjestön ohjelmassa vuonna 2013 julkaistussa ohjelmassa oli nähtävissä selvää siirtymistä perussuomalaiseen ja rasistiseen suuntaan. Kunnon kohua asiasta ei noussut muualla kuin mediassa. Jotkut kokoomuslaiset toki ottivat asiallisesti kantaa ja silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen totesi kauniisti, että Kokoomuksen perusarvoja ovat välittäminen ja suvaitsevaisuus.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kovasti välitettiin rasistienkin äänistä ja suvaittiin sellaisten hankkijoita omassa puolueessa. Nyt Kokoomuksen äärioikeistolaisen linjan edistäjinä eduskunnassa ovat Lepomäen lisäksi ainakin Susanna Koski, jonka johdolla nuorisoliiton kyseenalainen ohjelma syntyi, sekä Wille Rydman, jonka puheenjohtajakauden aikana kokoomuslaisen nuorisojärjestön kasvava rasismi nousi useinkin esille mediassa.

Kokoomusta olen minäkin äänestänyt. Olen saanut kauppatieteellisen koulutuksen ja olen sitä mieltä, että poliittisessa päätöksenteossa on ensi sijassa otettava huomioon terveen talouden rakentaminen ja yritysten mahdollisuudet toimia kannattavasti. Vain silloin on mahdollisuus pitää yllä hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä nykyinen suuntaus, että puolueelle tärkeintä onkin yrittäjien, ja etenkin vauraimpien yrittäjien, yksityinen hyvinvointi ja mahdollisimman suuri henkilökohtaisen omaisuuden kerääminen ja muu kansa, ”heikompi aines”, jätetään tappelemaan mahdollisesti heruvista almuista, on mielestäni kestämätön.

Viime vaaleissa en juuri tästä syystä enää äänestänyt Kokoomusta. Seuraavissa vaaleissa se ei tässä tilanteessa voi olla edes harkinnassa. Tiedän, että puolueessa nyt aatteet kamppailevat, mutta juuri tässä tilanteessa ihmisten yhtäläistä arvoa kunnioittavien kokoomuslaisten olisi uskallettava julkisesti ja selvästi puolustaa hyviä arvoja ja moraalia.

Julkirasismi, hyytävän kylmä politiikka ja elitismi tekevät puolueen kannattamisen mahdottomaksi.