Nato-jäsenyys

Mitä Niinistö lupasi Erdoğanille?

~ Reija Härkönen ~ Jätä kommentti

Nato-prosessissa on jäänyt epäselväksi se, mitä Erdoğanille luvattiin, jotta Turkki muuttui Suomelle suopeaksi, kutsui Niinistön Ankaraan, järjesti valtiolliset kunnianosoitukset ja sotilassaattueet.

Ylen Ykkösaamussa 4.3.2023 toimittaja Marjo Näkki haastatteli eduskunnan puhemiestä, Matti Vanhasta, jota tituleerattiin yhdeksi Suomen Nato-päätöksen arkkitehdeista. Vanhanen selitti tarvetta Turkin ymmärtämiseen Nato-prosessissa näin:

”Terrorismi on todellinen turvallisuusuhka Euroopassa ja Turkki varsinkin on joutunut sen kokemaan ja tähän viittasin kun sanoin, että meidänkin on niin kun silmät avoinna tutustuttava Turkin turvallisuushaasteisiin. Ollessamme yhteisessä puolustusliitossa jäseninä Turkin turvallisuushaasteet ovat myös meidän asiamme”.

Toimittaja vastasi: ”Mutta samaan aikaan Turkki pommittaa kurdivähemmistöä”. Tähän Vanhanen pienen hiljaisuuden jälkeen takelteli: ”Höh öh köh köh kyllä se on sellainen asia johon taitaa olla että meidän voimamme eivät tässä prosessissa riitä.”

Presidentti Niinistön saavuttua riemusaatossa Turkista Nato-lupa taskussaan häneltäkin kyseltiin Ykkösaamussa, käytiinkö ihmisoikeuksilla kauppaa ja lupasiko Suomi Turkille jotain. Niinistö vastasi: ”Olen todennut, että me olemme täyttäneet kaiken sen, mitä Madridin tässä asiakirjassa on sovittu. Ja se nyt riittää. Se, että kun sanoin, että tässä on tapahtunut välillä, tarkoitan ja viittasinkin siihen -tarkoitan esimerkiksi sitä, että meidän oikeusviranomaisemme ovat keskustelleet suoraan turkkilaisten kanssa ja ymmärtääkseni, jos siinä jotain on saavutettu, niin se, että vähän paremmin ymmärretään toinen toistemme ajatuksia ja periaatteita myöskin. Tällainen, minusta, sopiminen tässä on äärettömän hyödyllistä, että aletaan ymmärtää sitä, mistä lähtökohdista kukin lähtee.”

Madridissa viime kesänä solmittu yhteisymmärryssopimus päättyy tähän lauselmaan: ”Turkki vahvistaa pitkäaikaisen tukensa Naton avoimien ovien politiikalle ja sopii kannattavansa Suomen ja Ruotsin kutsumista Naton jäseniksi vuoden 2022 Madridin-huippukokouksessa.” Yhteisymmärrystä ei näemmä kuitenkaan vieläkään ole saavutettu ja Ruotsi on toistaiseksi potkittu ulos prosessista. Suomi on alkanut ymmärtää Turkkia.

Twitterissä tutkijat Teivainen ja Jalonen olivat sitä mieltä, että Suomi antoi Turkille periksi uhraamalla Ruotsin, mikä oli Turkin päävaatimus. Jos näin on, tässä ei Suomen kannalta ole kysymys vain Ruotsin pettämisestä, vaan periksiannosta rasismille ja kansanmurhille. Suomi on Turkin kanssa yhtä mieltä siitä, että kurdikansa ansaitsee saamansa kohtelun ja Ruotsi on väärässä siinä, että ei ole Turkin vaatimuksista huolimatta karkottanut vastaanottamiaan kurdipakolaisia. Ruotsi on kautta aikojen harjoittanut Suomea kunniallisempaa pakolaispolitiikka. Oman edun nimissäkö Suomessa nyt jälleen toimitaan epäeettisesti?

Pitää aina muistaa myös se asenne, minkä valtiovallan toiminta yhteiskunnassa synnyttää. Toisen maailmansodan aikaisen Suomen toimista epäillään, että turvapaikan saaneiden juutalaisten pakkopalautukset eivät tapahtuneet minkään virallisen sopimuksen seurauksena, vaan syynä oli ”pikkusieluisten suomalaisten poliisivirkamiesten halu mielistellä saksalaisia virkaveljiään” (Jukka Tarkka).

Näinhän Suomessa on jälleen jo tapahtunut: pakkopalautuksia tehdään ja pienten lasten vanhempia karkotetaan vain siitä syystä että niin voidaan tehdä, vaikka päinvastainenkin, laillinen vaihtoehto on olemassa. Jos kurdeihin nyt aletaan Turkin ja Suomen valtiovallan toivomuksesta suhtautua ynseästi, joudumme jälleen katselemaan rasistisia purkauksia ja varmasti myös pakolaisten synkkää kohtelua ja kaikkien terroristeiksi leimaamista.

Olemmeko käyneet kauppaa ihmisoikeuksilla? Nehän ovat luovuttamattomia.

Mieheltä miehelle nämä Nato-hommat hoidellaan

~ Reija Härkönen

Me olemme tiiviisti seuranneet presidentin tapaa hoidella Suomen siintävän Nato-kauden ulkopolitiikkaa yhdessä pääministerin kanssa. Kuinka tieto kulkee presidentiltä pääministerille ja muistaako presidentti pitää mielessä, että Suomen tärkein päättäjä on pääministeri ja ulkopolitiikkaa presidentti johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Tiedämme, että tämä on nyt presidentille ollut vaikea paikka. Onhan hänen mielestään ilmiselvää, että nämä miesten jutut kuuluvat miehiltä miehille ja sitä ämmää on roikotettava mukana vain muodon vuoksi.

Ennen lähtöään presidentti kirjoitti tiedoksi medialle: ”Tiedossa oli, että siinä vaiheessa kun Turkin presidentti Erdoğan on osaltaan Suomen Nato-jäsenyyden ratifiointia koskevan päätöksensä tehnyt, hän haluaa tavata ja lunastaa lupauksensa suoraan presidentiltä presidentille.” Näin siis tehtiin tiettäväksi, että kun on tärkeä juttu edessä, siellä tarvitaan presidenttiä. Oli luojan lykky, että sekä Suomen että Turkin presidenttinä sattui olemaan mies. Muutenhan tuota kutsua Turkista ei tietenkään olisi tullut.

Kuka ja mikä Turkin presidentti sitten on? Muuta kuin mies? Konservatiivi? Menikö siis lupauksen lunastus konservatiivilta konservatiiville? Diktaattori? Rasisti? Hirmuhallitsija? Pitäisikö seuraavissa presidentinvaaleissa pitää huolta siitä, että ehdokkaina on vain miehiä, jotka tulevat toimeen autoritääristen maiden yksinvaltiaiden kanssa ja osaavat pitää akat kurissa? Ei kai Natoon liittymisestä mitään olisi tullut, jos se kassatyttö olisi päässyt sohlaamaan.

”Puheenparsia Turkin näkemyksistä on kuultu vuoden mittaan paljon”, presidentti kirjoitti. Puheenparsilla presidentti tarkoittanee tässä yhteydessä turhaa lätinää. Presidentillä on koko ajan ollut tiedossa, että Suomella ja Turkilla on yhteiset arvot, niin kuin Soinikin, miesten mies, kerran mainitsi. Armenialaisten kansanmurhasta ei nyt puheenparsia levitellä, se on mitätön sivuseikka, kun presidentti menee presidentin kanssa liittoon ja yhteistyö syvenee entisestään.

Nyt olisi presidentin sitten pidettävä huolta Ruotsinkin asioista. Siellä kun se Kalle Kustaa keskittyy vain miehekkäisiin urheiluautoihin. Se tyttö on tietysti meidän typykkää pätevämpi, ruotsalainen kun on, ja on aika hyvin kuunnellut, mitä presidentti on sille sanonut. Uusi pääministerikloppi on lupaava, mutta ei vielä sisällä miesten jutuissa. Kyllä presidentti vielä Ruotsinkin sinne Natoon hoitelee. Onhan hän koko ajan liikkunut nimenomaan Turkin presidentinhallinnon kanssa sillä aikaa kun se bileprinsessa on juossut Ukrainan presidenttiä liehittelemässä. Presidentti ohjeisti jo sopivasti mediaakin, että Turkin presidentin Ruotsi-arvioita ei pidä nyt repostella. Puhutaan niistä sitten presidentti presidentille.

Näin kommentoi presidentti tulevaa Turkin vierailuansa Twitterissä.

Haluaako Suomi lähettää ihmisiä Turkkiin uhrattaviksi?

~ Reija Härkönen ~ 1 kommentti

Nato-huuma meinaa taas Suomessa ryöpsähtää yli. Ulkoministeri Haavisto meni tokaisemaan, että me kyllä kohta mennään Natoon ilman Ruotsia. Tavallisesti harkitseva ja diplomatiankin taitava ministerimme lienee jälleen puun ja kuoren välissä, kun olisi tyydytettävä klikkiotsikkoja kaipaavien toimittajien tarpeet, rähisevän äärioikeiston ja natokiimaisen, sotaa pelkäävän kansanosan tarpeet ja oman hallituksenkin toiveet.

Juuri tässä tilanteessa pitäisi maltti kuitenkin säilyttää. Suomi on Ruotsille paljon velkaa siitä, että Ruotsi on meidänkin puolestamme pitänyt yllä Pohjoismaiden mainetta demokraattisina valtioina, jotka tarpeen tullen auttavat diktatuureista pakenevia vainottuja ihmisiä. Se, että Ruotsissa nyt on Suomea huomattavasti enemmän Erdoganin vihaamia ja luovutettaviksi vaatimia kurdeja, ei suinkaan ole aihe syytellä Ruotsia ja vaatia heiltä toimintaa. Päinvastoin, on jo vihdoinkin aika, että Suomi asettuu tällaisessa tilanteessa tukemaan Ruotsia siellä, missä kyse on ihmisoikeuksista ja vainottujen kansojen hengestä ja terveydestä.

Naton jäsenyys saavutettakoon aikanaan diplomaattisin toimin, neuvotteluin ja Naton oman päätöksentekokyvyn avulla – ei sieluja kauppaamalla. Kannattaako sitä paitsi sellaiseen Natoon liittyä, jossa ei rauhan aikana olla yksimielisiä siitä, että Suomi ja Ruotsi ovat kumppaneita, joita halutaan yhdessä puolustaa? Kuinka sitten kriisin tullessa saadaan päätökset aikaan – pitääkö silloinkin lähettää suomalaisia Turkkiin uhrattaviksi?