Nato-prosessissa on jäänyt epäselväksi se, mitä Erdoğanille luvattiin, jotta Turkki muuttui Suomelle suopeaksi, kutsui Niinistön Ankaraan, järjesti valtiolliset kunnianosoitukset ja sotilassaattueet.

Ylen Ykkösaamussa 4.3.2023 toimittaja Marjo Näkki haastatteli eduskunnan puhemiestä, Matti Vanhasta, jota tituleerattiin yhdeksi Suomen Nato-päätöksen arkkitehdeista. Vanhanen selitti tarvetta Turkin ymmärtämiseen Nato-prosessissa näin:

”Terrorismi on todellinen turvallisuusuhka Euroopassa ja Turkki varsinkin on joutunut sen kokemaan ja tähän viittasin kun sanoin, että meidänkin on niin kun silmät avoinna tutustuttava Turkin turvallisuushaasteisiin. Ollessamme yhteisessä puolustusliitossa jäseninä Turkin turvallisuushaasteet ovat myös meidän asiamme”.

Toimittaja vastasi: ”Mutta samaan aikaan Turkki pommittaa kurdivähemmistöä”. Tähän Vanhanen pienen hiljaisuuden jälkeen takelteli: ”Höh öh köh köh kyllä se on sellainen asia johon taitaa olla että meidän voimamme eivät tässä prosessissa riitä.”

Presidentti Niinistön saavuttua riemusaatossa Turkista Nato-lupa taskussaan häneltäkin kyseltiin Ykkösaamussa, käytiinkö ihmisoikeuksilla kauppaa ja lupasiko Suomi Turkille jotain. Niinistö vastasi: ”Olen todennut, että me olemme täyttäneet kaiken sen, mitä Madridin tässä asiakirjassa on sovittu. Ja se nyt riittää. Se, että kun sanoin, että tässä on tapahtunut välillä, tarkoitan ja viittasinkin siihen -tarkoitan esimerkiksi sitä, että meidän oikeusviranomaisemme ovat keskustelleet suoraan turkkilaisten kanssa ja ymmärtääkseni, jos siinä jotain on saavutettu, niin se, että vähän paremmin ymmärretään toinen toistemme ajatuksia ja periaatteita myöskin. Tällainen, minusta, sopiminen tässä on äärettömän hyödyllistä, että aletaan ymmärtää sitä, mistä lähtökohdista kukin lähtee.”

Madridissa viime kesänä solmittu yhteisymmärryssopimus päättyy tähän lauselmaan: ”Turkki vahvistaa pitkäaikaisen tukensa Naton avoimien ovien politiikalle ja sopii kannattavansa Suomen ja Ruotsin kutsumista Naton jäseniksi vuoden 2022 Madridin-huippukokouksessa.” Yhteisymmärrystä ei näemmä kuitenkaan vieläkään ole saavutettu ja Ruotsi on toistaiseksi potkittu ulos prosessista. Suomi on alkanut ymmärtää Turkkia.

Twitterissä tutkijat Teivainen ja Jalonen olivat sitä mieltä, että Suomi antoi Turkille periksi uhraamalla Ruotsin, mikä oli Turkin päävaatimus. Jos näin on, tässä ei Suomen kannalta ole kysymys vain Ruotsin pettämisestä, vaan periksiannosta rasismille ja kansanmurhille. Suomi on Turkin kanssa yhtä mieltä siitä, että kurdikansa ansaitsee saamansa kohtelun ja Ruotsi on väärässä siinä, että ei ole Turkin vaatimuksista huolimatta karkottanut vastaanottamiaan kurdipakolaisia. Ruotsi on kautta aikojen harjoittanut Suomea kunniallisempaa pakolaispolitiikka. Oman edun nimissäkö Suomessa nyt jälleen toimitaan epäeettisesti?

Pitää aina muistaa myös se asenne, minkä valtiovallan toiminta yhteiskunnassa synnyttää. Toisen maailmansodan aikaisen Suomen toimista epäillään, että turvapaikan saaneiden juutalaisten pakkopalautukset eivät tapahtuneet minkään virallisen sopimuksen seurauksena, vaan syynä oli ”pikkusieluisten suomalaisten poliisivirkamiesten halu mielistellä saksalaisia virkaveljiään” (Jukka Tarkka).

Näinhän Suomessa on jälleen jo tapahtunut: pakkopalautuksia tehdään ja pienten lasten vanhempia karkotetaan vain siitä syystä että niin voidaan tehdä, vaikka päinvastainenkin, laillinen vaihtoehto on olemassa. Jos kurdeihin nyt aletaan Turkin ja Suomen valtiovallan toivomuksesta suhtautua ynseästi, joudumme jälleen katselemaan rasistisia purkauksia ja varmasti myös pakolaisten synkkää kohtelua ja kaikkien terroristeiksi leimaamista.

Olemmeko käyneet kauppaa ihmisoikeuksilla? Nehän ovat luovuttamattomia.