Miksi persut eivät tee mitään?

”Yksissäkään aiemmissa vaaleissa ei äänestäjällä ole ollut samanlaista mahdollisuutta ottaa kantaa, kuin nyt. Vuosia kestänyt maahanmuuttokriittinen projekti kulminoituu näihin vaaleihin ja se kulminoituu perussuomalaisten maahanmuuttokriittisiin ehdokkaisiin.”

Nämä sanat lausui Jussi Halla-aho vuoden 2011 ”sodan jälkeisen historian tärkeimpien” vaalien alla. Hän oli sitä mieltä, että ellei noissa vaaleissa saataisi muutosta aikaan, kansantaloudelliset seuraukset olisivat ”massiivisia ja peruuttamattomia”. Sitä hän ei kuulijoilleen kertonut, mitä ne seuraukset olisivat, mutta eihän hänen siihen tarvinnut yltää, riitti kun muistutti, että hirmuisen pelottavia maahanmuuttajia on tulollaan.

Sama kaiku on ollut puheilla myös kunnallisvaalien alla 2012, eduskuntavaaleissa 2015, kunnallisvaaleissa 2017, eduskuntavaaleissa 2019 ja sama maahanmuuttajavastainen loilotus kaikuu myös tämän vuoden kunnallisvaaleissa.

Miksi vuodet kuluvat, mutta persut eivät tee mitään, vaikka heidät on tekemään äänestetty?

Maahan muualta muuttaneiden määrä on kasvanut tasaisesti kahden viime vuosikymmenen aikana. Vuonna 2019 heitä oli 423 494.  Perussuomalaisten harjoittama mustamaalaus ja rasismi eivät onneksi ole toimineet, meille on yhä uskallettu tulla ja jäädä.

Näin Halla-aho vuonna 2011 selitti puolueen rankkaa taivalta maahanmuuton estämisessä:

”Puhun omasta puolestani ja monen muun maahanmuuttokriittisen perussuomalaisen ehdokkaan puolesta. Olemme hakannneet päätämme seinään vuosikymmenen ajan. Emme ole luovuttaneet, vaikka monesti olisi tehnyt mieli. Sillä olemme uskoneet asian tärkeyteen ja siihen, että jonain päivänä pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys palkitaan.”

Miksi perussuomalaiset olivat hakanneet päätänsä seinään kymmenen vuoden ajan ja jatkoivat pään hakkaamista seinään seuraavatkin kymmenen vuotta? Miksi perussuomalaiset eivät vaadi johdoltaan, että puolue tekisi jotain, josta olisi hyötyä puolueen tukijoille ja äänestäjille?

Tämänkin vuoden vaaliteemana on pelkästään maahanmuutto vanhalla Suomi takaisin-vaikeroinnilla. Vaikka nettisivuilla jotain sivuteemoja mainitaan, ei puoluejohto oikeasti ole niistä kiinnostunut. On toki hyvä saada hyväuskoisia persuja kuntiin puuhastelemaan, jotta puolue saa jotain uskottavuutta. Halla-ahokin saattaa taas istua kautensa kunnanvaltuustossa tekemättä ainoatakaan aloitetta – kas kun ei kunta päätä maahanmuutosta.

”Tämä ei ole pelottelua”, Jussi Halla-aho sanoi vuonna 2011. Pelottelua se kuitenkin oli, ja persut olivat narutettavissa. Tässä on vähän listaa asioista, mistä muut ovat sittemmin päättäneet. Persut ovat leikkineet mukana ja pelänneet maahanmuuttoa – kun eivät muuta ole voineet. Poliittisen uskottavuuden keruuta tämäkin.

Eivät perussuomalaiset voi saada mitään tärkeää aikaiseksi, koska persujohdolta puuttuvat kyvyt ja halut poliittiseen toimintaan. Kun pitäisi ajaa omien äänestäjien asioita, he keskittyvät keksimään ikäviä juoruja maahanmuuttajista. Kun pitäisi neuvotella muiden puolueiden kanssa tähdellisistä asioista, he osaavat puhua vain maahanmuutosta.

Suuri enemmistö suomalaisista suhtautuu muualta muuttaneisiin neutraalisti tai positiivisesti, ihan niin kuin muihinkin asukkaisiin. Suurin osa ymmärtää myös, että vaaleissa ja Suomen talouden hoidossa kysymys ei ole maahanmuuton estämisestä. Tämän vuoksi persujohdon missio ja koko perussuomalainen puolue on turha. Maahanmuuton byrokratiakin tulee jatkossa keventymään persujen pullikoinnista riippumatta. Maahanmuutto ja maastamuutto ovat normaali osa yhteiskunnan toimintaa. Rasismi ja vähemmistöjen häirintä eivät ole.

Halla-aho sanoi, etteivät persuja kiinnosta tylsät kaavoitusasiat kunnissa. Pitäisi kiinnostaa, ja pitäisi kiinnostaa myös kuntalaisten hyvinvointi, työllisyys, koulutus ja sivistys. Ei perussuomalaisilla ole mitään tekemistä valtuustoissa. Paitsi hakata päätänsä seinään.

Oletko vilpitön demokratian puolustaja?

Jalkapallomaajoukkueen kapteeni sai myös kuraa niskaan, kun asettui näkyvästi rasismia vastaan.

Rasismin vastustaminen ja yhteiskunnan säilyttäminen demokraattisena ja elinkelpoisena onnistuu vasta kun jakamatonta ihmisarvoa ja tasa-arvoa vilpittömästi puolustavat ihmiset lähtevät mukaan.

Aika iso osa suomalaisista suhtautuu rasistisesti maassa oleviin ”ulkomaalaisiin”. Kirjoitin sanan lainausmerkkeihin, sillä eiväthän he ole ulkomaalaisia, jos ovat tähän maahan asumaan asettuneet. Enemmistö suomalaisista tunnistaa jo ongelman yhteiskunnassa, mutta vain harvat haluavat tai uskaltavat kunnolla asettua rasismia vastaan.

Juuri sinun, tavallinen, hyvinvoiva ihminen, jota politiikka ei juuri kiinnosta, mutta joka ymmärrät, kuinka vakavasta asiasta on kysymys, pitäisi olla aktiivinen tässä asiassa. Mukana olon ei tarvitse tarkoittaa lähtöä barrikadeille. Mutta siihen ei myöskään riitä ajattelu: ”Minä en koskaan toimi rasistisesti” tai ”Minulla on vaikka kuinka paljon ulkomaalaisia ystäviä”. Riittää, kun edes joskus painat tykkäyksen jollekin rasisminvastaiselle kirjoitukselle. Jos oma kaverisi jakaa sellaisia, mikä kumma on perustelusi sille, että et koskaan tukisi häntä näin tärkeässä asiassa? Yksityisviestillä, jos pelottaa, mutta mieluummin julkisesti – tykkäyksin, kannustavin tai kantaa ottavin kommentein. Tämä on asia, jota ei vain voi unohtaa ja jättää muiden hoidettavaksi.

Jos ajattelet, että politiikka on politiikkaa ja taloudesta huolehtiminen on järki-ihmisen hommaa, rasismista hölöttäminen vasemmiston ja ämmien touhua, et kuulu järki-ihmisiin. Jos missä, juuri tässä kohtaa on unohdettava jako vasemmistoon ja oikeistoon ja havahduttava vihdoinkin huomaamaan, että jokainen asia, joka liittyy arvoihin ja toisista ihmisistä välittämiseen, ei ole ”vasemmistolaista” eikä mikään sivuseikka, jonka voit tolkun ihmisenä unohtaa.

Jos taas ajattelet, että eihän siinä mitään väärää ole, jos pidetään vähän ”omien puolta” ja heitetään maasta pois väkeä, jolla on väärä kulttuuri, uskonto, sukupuoli tai ulkonäkö, olet jo – ehkä huomaamattasi – aika syvällä rasismin syövereissä.

Sellaisessa yhteiskunnassa, missä tuollainen ajattelu on yhtäkkiä valtavirtaa, ei piankaan ole ”meitä”. On vain toisiaan kyttääviä ryhmittymiä, jotka ilmiantavat toinen toisiaan pysyäkseen suosiossa ja välttääkseen putoamisen hylkiöiden kastiin. Vihapolitiikka johtaa aina siihen, että hyvää ei enää ole, on vain pelko ja ennakkoluulot, jotka pian yltävät kaikkiin läheisimpiinkin. Vihapoliitikko pysyy vallassa vain vihan ja pelon avulla. Vastakkaiset mielipiteet omassa puolueessa vaimennetaan – vaikka väkivalloin.

Kun puolisoni kanssa aikanaan läksimme vastustamaan perussuomalaisten rasistista marssia, persukonstit olivat monet. Puolisoni yritykseen saapui aivan lähipiiristämme kirjeitä, joissa kummasteltiin, kuinka on mahdollista, että yrityksen työntekijä ja tämän vaimo käyvät julkista kampanjaa perussuomalaisia kansanedustajia vastaan. Ajattelivat, onnettomat, pystyvänsä näin vaikeuttamaan puolisoni työuraa. Arvaattekin varmaan, kuinka esimies suhtautui: ”Oikealla asiallahan te olette”. Emme Suomessa vielä ole siinä vaiheessa, että Puolueen vastustajat menettävät työpaikkansa.

Nyt ovat äärioikeistolaiset otteet kuitenkin jo koventuneet. Jatkuvasti ovat uutisissa murhayritykset, henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten suunnittelu, järjestelmällinen pandemian kieltäminen ja ihmisten usuttaminen hallituksen määräämiä toimenpiteitä vastaan. Toimittaja on tuomittu sakkoihin natsin nimittämisestä natsiksi. Tutkijat eivät uskalla tutkia tärkeitä aiheita vihakampanjoiden pelossa. Sekä perussuomalaisten että kokoomuslaisen äärilaidan kommentointi sosiaalisessa mediassa on yhä törkeämpää ja syrjivämpää.

Merkit ovat selvät. Yhteiskunnan koveneminen ja demokratian rapistuminen ovat kuitenkin pysäytettävissä.

Se on kiinni sinusta. Se on kiinni siitä, mille puolueelle äänesi annat, mitä vaadit kansanedustajaltasi ja kunnallisvaltuutetultasi. Kuinka kauan ajattelit sallia sen, että sinun puolueessasi saavat esteettä toimia rikolliset, kansanryhmää vastaan kiihottajat ja laiskat moukat, jotka käyttävät kansanedustaja-aikansa lähes pelkästään rasistiseen trollaukseen ja naisvihamieliseen häirintään sosiaalisessa mediassa? Niin kauan kuin sallit sen, olet yksi heistä.

Mitä äänestät, jos äänestät perussuomalaisia?

Mitä olet saanut, kun olet äänestänyt perussuomalaisia? Kuinka paljon perussuomalaiset ovat tuottaneet onnellisuutta ja hyvinvointia tähän maahan? Kuinka moni vaalilupaus on täyttynyt? Tuskin monikaan ja jos joku onkin, sen lisäksi on tullut niin paljon vääryyttä ja pahaa, että sen tuoma hyvä on jo moneen kertaan kumoutunut. Onko perussuomalaisen antama vastine äänellesi vain se, että saat lukea ja kuunnella rumia? Sillä tapaako ajattelit Suomen muuttuvan lapsillesi paremmaksi paikaksi elää?

Oletko seurannut perussuomalaisten esiintymistä eduskunnassa? Perussuomalaiset räyhäävät, riekkuvat ja pärskäyttelevät käsiteltävään asiaan täysin kuulumattomia, usein rasistisia kommentteja. Kuinka paljon tämä vie aikaa tähdellisistä asioista ja kuinka paljon se kiristää ilmapiiriä ja estää asiallisia kansanedustajia keskittymästä työhönsä?

Vaikka perussuomalaiset kuinka tekisivät kunnanvaltuustoissa ihan normaalejakin avauksia kunnan asioista, kaikki tapahtuu vain oheis- ja peitetoimintana puolueen rasistisen ohjelman edistämiseksi. Jokainen kunniallinen ihminen, joka haluaa edistää kunnan ja kuntalaisten hyvinvointia voi valita puolueekseen jonkun muun kuin perussuomalaiset. Miksi jotkut ihan mukavan tuntuiset tyypit valitsevat rasistipuolueen?

Eivät ole kokoomuslaisetkaan ollenkaan kuivilla tässä asiassa. Katsotaanpa vaikkapa Helsingin kokoomusta. Kun he viimeksi valitsivat omaa pormestariehdokastaan, ehdolla oli vain yksi säällinen ehdokas ja toinen erittäin kyseenalainen, toistuvista rasistisista kommenteistaan tunnettu kansanedustaja. Jälkimmäinen sai peräti 34 % äänistä.

Aina on ollut äänestäjiä, jotka ovat äänestäneet naisen sukuelintä, Aku Ankkaa, Mikki Hiirtä tai Batmania. Monesti tuntuu, että parempi tapa sekin on purkaa pahaa oloa ja pettymystä omaan menestymiseen, kuin äänestää rasistia ja uusfasistia.

Työperäisestä maahanmuutosta puhuvilla on puolueperäinen sairaus

Työperäisiä ihmisiä

Äärioikeistolaiset ja Suomea ”valkoisena” säilyttelevät poliitikot puhuvat usein työperäisestä maahanmuutosta silloin kun haluavat peittää rasisminsa. He ajattelevat, että he ovat hyviä ihmisiä, kun he muistavat mainita, että he hyväksyvät kyllä sellaiset ihmiset, jotka tulevat tänne töitä hakemaan. Tosin tämäkään ei kaikille riitä. Moni ajattelee, että tänne saa tulla vain, jos työpaikka on jo sovittu ja työsopimus allekirjoitettu. Eikä liene suurikaan paljastus se, että suuri osa heistä ajattelee, että tähän pystyy vain valkoisen eurooppalaisen tai amerikkalaisen näköinen ihminen tai että yritysjohto osaa hoitaa asian siihen malliin.

”Työperäisyyden” vaatimisella he siis ajattelevat, että näin estetään etnisistä suomalaisista liikaa poikkeavien maahanpääsy. Ihonväri heitä ei tietysti sinänsä haittaa, hehän ovat lukeneet Wikipediasta, että rasismi on syrjintää rodun tai etnisyyden perusteella ja ihonväriin viittaaminen saattaisi siksi todistetusti olla rasismia. Niinpä he ovat päätelleet, että pitääkin puhua tietyistä kulttuureista tai maista tulevista ihmisistä. Kun siis maahan ei päästetä tietyistä maista tai kulttuureista tulevia ihmisiä, jotka nyt vaan eivät ole työperäisiä, voidaan säilyttää Suomi valkoisena.

On todella hoopo ajatus, että Suomi saisi työteliäitä ja onnellisia uusia kansalaisia vain sillä keinoin, että joku työperäinen nero jossain maassa sattuisi kiinnostumaan tunnetusta suomalaisesta yrityksestä ja hakisi sieltä töitä. Heitä on aika harvassa ja heillä saattaa olla vaimoja ja lapsia, jotka eivät ole alkuunkaan työperäisiä ja saattavat olla vielä väärän värisiäkin ja puhua väärää kieltä. Taas kohdattaisiin rasismia, rasistien koulimat lapset hylkisivät heitä koulun pihalla ja suureksi vartuttuaan he joutuisivat hakeutumaan työperäisiksi muihin maihin, koska väärällä sukunimellä on vaikea saada Suomessa töitä, jos ei asu muualla, ole vaalea nero ja saa työsopimusta ennen maahanmuuttoa.

Suomi saa työteliäitä ja onnellisia kansalaisia ainoastaan sillä keinolla, että Suomi kehittyy avoimeksi ja vastaanottavaksi maaksi, jossa täällä asuvat ja tänne tulevat pystyvät elämään ja tekemään töitä ilman syrjintää ja kiusaamista. Tänne pitää voida tulla katselemaan, harjoittelemaan ja opiskelemaan. Täällä jo olevien on saatava tehdä samoin – ilman tönimistä ja työperättömäksi haukkumista. Pitää saada ihastua ja rakastua maahan tai ihmisiin, löytää kumppani, perustaa perhe. Myös ihan tavallisen, tavallisesti koulutetun ihmisen ilman IT-alan erityistä osaamista. On ihan turha luulla, että ketään työperäistä missään maassa imartelee sellainen, että meillä kytätään kaula kenossa matemaattisia neroja, joille voisimme antaa hyvät pisteet ja jotka tulisivat juuri tähän kylmään maahan tekemään meidät onnellisiksi. Luovuttaisivat lahjakkuutensa meidän hyväksemme, pelastaisivat teollisuutemme ja väestöpyramidimme ja antaisivat meidän keskittyä saunomiseen ja grillaamiseen mökkilaiturilla ja rasvoittuneen, työperäisen takapuolen muotoiluun kuntosalilla.

Ihminen ei kulje pelkästään työn perässä, tänne lähes orjatöihin kuskatuilla köyhien maiden marjanpoimijoillakin on haaveita paremmasta elämästä. Työperäisiä ovat sairaudet. Ihmiset hakevat elämää ja sen osana perhettä, harrastuksia, elämyksiä. Työ on yksi osa elämää, joillekin ehkä se kaikkein tärkein, mutta hyvin suurelle osalle tärkeä siksi, että kaikki muu tulisi mahdolliseksi.

Äärioikeistolla on siis puolueperäinen sairaus: harhaluulo siitä, että maailma olisi mallillaan, jos Suomi saisi jotenkin haalittua meille töihin työperäiset, meitä viisaammat ihmiset, jotka eivät aiheuta kuluja, eivät jää työttömiksi, eivät täytä kauppakeskusten käytäviä, eivät oleskele rautatieasemalla, eivät mongerra vieraita kieliä, eivät mumise väärien uskontojen loitsuja, eivät pidä meteliä itsestään, harrastavat omaa kulttuuriaan vain omassa asunnossaan, eivätkä ole ruskeita. Tuo se on sairaus jos joku. Ja sitä paitsi – kokoomus ja perussuomalaiset, te jalompi väki – miksi ette itse pelasta Suomen teollisuutta?

Työperäisiä ihmisiä?

Hädänalaisen auttaminen ei ole mediaseksikästä eikä poliittisesti kannattavaa

Kuva: Kaleva, turvapaikanhakijoiden hätämajoitusta tamperelaisessa koulussa

Suomessa poliitikot pystyvät huoletta jättämään sivuun turvapaikanhakijoiden kohteluun liittyvät  ongelmat. Etenkin paperittomien kohteluun ei kannata kajota pikkusormellakaan, niin suuri on heitä kohtaan herätetty viha. Kyllä, tahallaan ja päämäärätietoisesti nostatettu viha. Aivan niin kuin kerran  juutalaisia kohtaan. Turha sanoa, ettei näillä kahdella ryhmällä ole mitään yhteistä. He ovat joutuneet yhteiskunnassa asemaan, jossa heidän auttajiaan pidetään yhteiskunnan vihollisina. Poiskaan heitä ei pystytä lähettämään, mutta heitä pidetään mahdollisimman ikävässä tilanteessa jo toivotaan, että he vain katoavat jonnekin. Terveydenhoitoakaan ei saisi edes raskaana oleville järjestää, jotta luonnollinen valinta tekisi tehtävänsä. Sisäministeriö yritti pari vuotta sitten kokoomuksen johdolla jopa vaatia vankeusrangaistusta paperittomien auttajille.

Näin vaalien alla puolueet haluavat hyvitellä myös rasistisia äänestäjiään. Siksipä SDP:n nettiaviisi nostaa näyttävästi esiin Eveliina Heinäluoman ajatukset paperittomista: ”

”Samalla pidän tärkeänä, että emme sulje silmiämme turvapaikkajärjestelmän hyväksikäytöltä, Heinäluoma painottaa ja viittaa erityisesti keskusteluun laittomasti maassa oleskelevista”. 

Ikäänkuin Heinäluoma ei tietäisi, että nämä ihmiset olisi jo ajat sitten kyyditetty maasta ulos, jos se vain olisi mahdollista. He ovat yleensä ihmisiä, joiden perheet ovat lähteneet pakoon hirmuvallan alta, piileskelleet orjatöissä lähes yhtä levottomissa naapurimaissa ja hankaluuksia kohdatessaan lähteneet jälleen liikkeelle. Jotkut ovat sitten edenneet Suomeen saakka turvapaikkaa etsimään. Kaikki eivät ole saaneet todistettua, että he olisivat välittömässä vainon tai kuoleman vaarassa maassa, josta heidän perheensä on alunperin kotoisin. Sinnepä heidät siis halutaan lähettää, vaikka heillä ei ole maahan muuta yhteyttä, kuin muinaiset sukulaisten tai perheenjäsenten vainot tai murhat. Onneksi maat eivät edes ota vastaan passittomia ihmisiä, turvapaikanhakijalle on jopa parempi roikkua täällä tyhjän päällä kuin palata paperittomana muukalaisena ja täysin ilman turvaverkkoja keskenään taistelevien ryhmittymien keskelle. 

Kukaan suomalainen ei lähettäisi omaa lastaan sellaisiin olosuhteisiin. Eikä ajattelisi, että oma lapsi on ”käyttänyt hyväksi järjestelmää” paetessaan sietämättömiä olosuhteita tai vainoa oleskelumaassaan. Siksi tuntui suorastaan naurettavalta se hätä, joka kansalle nousi, kun 17-vuotias lapsi ei koronarajoitusten vuoksi meinannut heti halutessaan päästä kesken opintojensa lentämään takaisin kotiin. Oppositiopoliitikot  nostivat metelin: ”Suomi on jättänyt alaikäisen lapsen heitteille Englantiin!” Nyt oli ulkoministeri Haaviston nopeasti reagoitava kansan hätään ja heti soitettava tyttelille ja pelastettava hänet tuosta valtavasta ahdingosta.  Ja kuitenkin tuon lapsen olivat varakkaat vanhemmat lähettäneet turvallisesta maasta toiseen turvalliseen maahan hyvän perheen hoiviin nauttimaan ihanasta nuoruudesta.

Ministeri Haavisto ei ole tainnut soittaa turkulaiselle lähihoitajalle tai hänen aiemmille kohtalotovereilleen. Alia ollaan väenväkisin palauttamassa Afganistaniin, jossa hän ei ole koskaan asunut. Hänen perheensä muutti Iraniin ennen Alin syntymää. Suomessa asuessaan hän on opiskellut kielen, kouluttautunut lähihoitajaksi ja saanut vakituisen työpaikan – eli tehnyt kaikkensa, jotta saisi elää turvalliseksi uskomassaan maassa.

Kuntavaalien edellä toistelemme persuille, että maahanmuuttoasioista ei kunnissa päätetä.  Sekin on totta, mutta pitäisi toistella, että maahanmuuttoon liittyvistä asioista päätetään Suomessa ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen eikä enää milloinkaan lopullinen ratkaisu mielessä. Tämä pitäisi myös ministereiden ja kansanedustajien ymmärtää, eikä antaa persumielisille sellaista käsitystä, että ne, jotka eniten rääkyvät, pääsevät kyllä aikanaan tekemään maahanmuuttajien elämän maassamme sietämättömäksi. 

Tulisipa vielä sellainen päivä, että olisi poliittisesti kannattavaa nostaa Suomessa meteli hätää kärsivän puolesta, ei häntä vastaan.

Perussuomalaisen politiikan arvostelu ei ole maalittamista

Meille rasismin vastustajille sanotaan usein näin vaalien alla, että onhan se ihan oikein rasismia vastustaa, mutta onko niiden reppanoiden nimi aina mainittava. Tämä on juuri sellaista vaimentamista, johon tolkun ihmiset natsi-Saksassakin syyllistyivät. Vaikka olisi kysymys sukulaisesta tai millaisesta surkimuksesta tahansa, joka rasismin varjolla pyrkii nostamaan omaa egoaan, hänen ei pidä sallia sitä tehdä. Ei edes säälistä.

Ei ole mitään järkeä pyrkiä hygienian nimissä pitämään vaalikeskustelua sellaisena, että pidetään nimet ja kuvat poissa julkisuudesta ja kerrotaan, että siitä ja siitä puolueesta on tullut tällaisia kamaluuksia. Ja sitten toivotaan, että ihmiset eivät äänestäisi sellaista kamalaa puoluetta. Ihmiset äänestävät ihmistä ja vaikka he äänestäisivät ihan siivoakin ihmistä, tämä saattaa kuulua rasistipuolueeseen ja hiljaa sallia hyvinkin kyseenalaisen toiminnan.

Juuri nyt, kun vaaleissa on sosiaalisella medialla koronan vuoksi entistä suurempi merkitys, siellä käyty keskustelu on yhä tärkeämpää. Satunnaisellekin kävijälle on näytettävä, millaista väkeä ja millaisella agendalla suomalaiset eduskuntapuolueet ovat värvänneet pyrkimään kuntapäättäjiksi. Perussuomalaisilla ei johtajansa esimerkin mukaan usein ole edes tarkoitus saada kuntiin asiallisia toimijoita, vaan häiriköitä, hidastajia ja rasistisen aatteen levittäjiä.

Ei ole maalittamista mainita poliitikon nimi ja kertoa hänen kyseenalaisista, valheellisista ja rasistisista kommenteistaan tai kirjoituksistaan. Ehdokkaan rasistisen vaalijulisteen kommentointi julkisesti on myös sallittua. Hyssyttelyllä ja peittelyllä ei edistetä hyvän, vaan pahan leviämistä. Ei kannata myöskään sanoa, että eihän niitä äänestetä. Ehkä ei tarpeeksi läpimenoon, mutta joka tapauksessa he ovat osa puolueensa rasistista vaalikampanjaa ja rasistisen puheenparren hyväksyttämistä.

Enää ei pidä tehdä samaa virhettä, jonka Timo Soini median ja muiden puolueiden suosiollisella avustuksella teki: antaa demokratian nimissä rasisteille valtaa. Rasisteja myötäilevän median tai poliitikon ei pidä sallia arvostelun kieltämistä vaikkapa tällä tyypillisellä argumentilla: ”Mitä, eikö tavallinen kansanmies saa sanoa sanottavaansa?”  

On selvää, että asiallinen poliittinen keskustelu on tärkeää. On kuitenkin turha luulo, että persumarssi pysähtyisi asialliseen oman politiikan esittelyyn. Osallistuminen keskusteluun perussuomalaisessa mediassa on sekin vain houkutuslintuna toimimista. Persu poistaa aikanaan kaikki itselleen epäedulliset kommentit, blokkaa ilkeän oikeassa olijan ja selviää voittajana keskustelusta kuin keskustelusta.

Sekä perussuomalaisille itselleen että muulle väelle on tehtävä selväksi, mistä kiikastaa se, että millään kunniallisella puolueella ei ole mahdollisuutta tehdä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Yksi konsti voi olla huumori ja naurunalaiseksi tekeminen – ei ulkoisen olemuksen perusteella, vaan vaikkapa sen, että persu haluaa valtuustoon, koska ei ole homo tai mamu. Moni on tulossa turhiin kaavoituskokouksiin istuskelemaan mielessään helpot tienestit ja maailman herruus. Ja kuitenkin suurten muutosten ja sotealueiden rakentamisen keskellä olisi tärkeää, että valtuustoissa kokoontuisi kunnan poliittinen eliitti tekemään asukkaiden kannalta elintärkeitä päätöksiä.

Rasistisen poliitikon saa ottaa kiinni sanoistaan jo siinä vaiheessa, kun hän pyrkii valtuustoon. Ei tarvitse odottaa sitä, että hän alkaa huudella totuuksiaan eduskunnan puhujapöntöstä.

Trump, suomalaispuolueet ja väkivaltapolitiikka

Trumpin edesottamukset USA:ssa hävittyjen vaalien jälkeen ovat yksi osoitus siitä, kuinka käy, kun valtaan pääsevät öykkärit, jotka käyttävät kaiken tarmonsa kyseenalaisen, rasistisen ja syrjivän agendan edistämiseen. Äänestäjät hankitaan käyttäen hyväksi ihmisten alhaisimpia tuntoja. Äänestäjien antama valta suunnataan omien viettien tyydyttämiseen ja oman ja lähipiirin omaisuuden kartuttamiseen.

Monet ajattelevat, että meillä ei voisi käydä näin, mutta onhan se jo pienemmässä mittakaavassa tapahtunut. Eduskunnassa istuu kansanedustajia, joilla ei ole mitään annettavaa lainsäädäntätyölle. Rasistisia jäseniä haalineet puolueet ovat olleet vuosikausia mukana hallituksessa ja miehittäneet merkittäviä posteja ministeriöissä ja virastoissa itselleen kuuliaisella väellä.

Tämä tuli selkeästi ilmi mm. ulkoministeri Haaviston tapauksessa. Hallitus ei voinutkaan ministerinsä kautta toteuttaa ohjelmaansa ja arvojansa, kun ministeriön palkollinen päätti toisin ja ryhtyi sitten vielä mediajulkisuuden kautta keräämään huutokuuroa taaksensa saattaakseen väärän puolueen ministerin vaikeuksiin.

Valtaisa on se haitta, jota tällainen toiminta aiheuttaa hallitustyölle ja Suomen kansainväliselle toiminnalle. Ja suuri se kimmoke, jonka rasistit saavat omalle kyseenalaiselle toiminnalleen. Ei sovi myöskään unohtaa työmäärää, johon eduskunnan henkilökunta vaikkapa persujen kaltaisen joukkion kanssa joutuu pitääkseen edes jollain lailla ruodussa ja työn touhussa kansanedustajat, joilla ei näytä olevan minkäänlaista käsitystä asiallisesta politiikasta ja jotka eduskunnan täysistunnoissa käyttävät aikansa räävittömyyksien huuteluun ja typerimmän kansanosan vihahermojen hivelemiseen.

Hyvä tuore esimerkki tästä on eduskunnan puhemiehen avulla kehitetty rähinä sen jälkeen, kun Haaviston tapaus oli jo moneen kertaan käsitelty, mutta perussuomalaisten teki mieli vähän vielä jatkaa ilonpitoa. Seuraavassa istunnossa Juho Eerola jakoi heille auliisti puheenvuoroja ja ölähtipä vielä parhaimpien mongerrusten päätteeksi: ”Näin!” Haaviston yli vuoden jatkunut piina on suuri nautinto persuille. Jalkapuussa istuvan päälle on pelkurinkin helppo syljeskellä.

Eduskunnan henkisten muilutusten kanssa samaan aikaan haaveillaan oikeista ja koitetaan nostaa kunniaan vanha lapuanliike.

Perussuomalaisten sivuryhmä saa eduskunnassa vapaasti kiihottaa kansanryhmää vastaan, koronarokotusta vastaan ja demokratiaa vastaan. Onhan kansanedustajaa jo rangaistu sillä, että hänet on erotettu ryhmästä. Nyt hän voi pidäkkeittä pitää tyytyväisenä perussuomalaisten örkkikannatuskuntaa. Halla-aho hoitaa oman tonttinsa ja pitää kannattajat tietoisena aseharrastuksen ja kotien aseistamisen merkityksestä ja siitä, että sosiaalisen median örkkiarmeijan kannattaa pitää sisäministeri varpaisillaan myös aseasioiden kanssa.

Perussuomalaisen kansanedustajan
uudenvuoden tervehdys 2021

Perussuomalaisen kunnallispoliitikon, Piia Kattelus-Kilpeläisen mieltymys väkivaltakuvastoon ja kirveen käyttö vaaliaseena ei toki ole uutta, perussuomalaiset ja kokoomuslaiset poliitikot ovat turvautuneet samankaltaisiin tehokeinoihin aikaisemminkin, on esiinnytty kivääri ojossa vaalimainoksessa ja verikoiran kanssa rajaa vartioimassa. Viime vuonna jouduimme todistamaan perussuomalaisten oman puolueen toimijaan kohdistunutta murhayritystä.

Kaikki me ymmärrämme, että näin ei tehdä politiikkaa. Tämä retoriikka ja nämä kuvastot kuuluvat rikollisuuteen ja terrorismiin. Suloisessa Suomessamme ne valitettavasti kuuluvat myös eduskuntapuolueiden toimintaan. Kuinka kauan ja kenen luvalla?

Rasisteista puhutaan liian ylevin termein

Valtakunnan politiikassa on joukkio, joka esiintyy räyhäkkään rasistisesti, hyökkäävästi ja syrjivästi. Media kohtelee tätä sakkia pehmeästi, jopa hyväksyvästi. Vain harvoin käytetään heitä selkeästi kuvailevia termejä: rasistit, rasistipuolue, uusfasistit, uusnatsit, eduskunnan häiriköt, kansanryhmää vastaan kiihottajat.

Termi, jota media usein käyttää, on ”populisti”. Sana on niin mukavan pyöreä ja pumpulinen ja kuulostaa ihan popmusiikilta. Moni persu julistaakin ylpeästi kuuluvansa populistipuolueeseen. Kirjoittihan persuperustajakin gradunsa populismista. Mutta medialta se on määrityksenä rimanalitus, kun keskustellaan puolueen rasistisista ulostuloista. On totta, että kansaa voidaan kiihottaa ja houkutella myös rasismin avulla, mutta sitä ei voida pitää normaalina tai hyväksyttävänä tapana.

Populistiset ”isänmaan puolustujat” eivät uskalla näyttää naamaansa julkisuudessa. Media on lähtenyt leikkiin mukaan ja julkaisee kuvia takapuolista. Savon Sanomat/Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Toinen perussuomalaisista ja muista rasisteista usein käytetty termi on ”maahanmuuttokriitikko”. Se on rasistien itse itselleen kehittämä ja median huojentuneena käyttöön ottama ilmaus. Medialle se on niin miellyttävä! Päästään puhumaan koko rasistisakista siten, että sen toiminta kuulostaa ihan asialliselta. Näin ei loukata ketään, vaikka kirjoitetaankin perussuomalaisten rikollisista toimista.

Yksi varsin harhaanjohtava, rasisteista usein käytetty termi on ”konservatiivi”. Konservatiivisuuteen kuuluu toki perinteisten arvojen korostaminen ja usein uudistusten vastustaminen tai hidastaminen, mutta konservatiivi ei ole rasisti. Jotkut puolustavat rasistisiin ulostuloihin syyllistynyttä ystäväänsä: ”No se nyt vaan on niin konservatiivinen, ei se mikään rasisti ole”. Normaalijärkinen konservatiivi oppii vielä vanhanakin olemaan käyttämättä rasistisia ilmaisuja ja lallattamatta mulliturpaloruja.

”Kansallismielinen” on myös termi, jonka taakse toimittaja usein kätkeytyy, kun pitää kirjoittaa henkilöistä, jotka eivät halua päästää maahan suomalaista miestä tummempaa ja naisiakin vain hyväksikäyttötarkoituksessa. Suomen itsenäisyyteen ja oman kulttuurin kehittämiseen noita ajatuksia ei mitenkään saa nivottua.

Kaikken ristiriitaisin termi rasismilla retostelevasta joukkiosta käytettynä on ehkä kuitenkin ”isänmaallinen”. Eiköhän liene niin, että vain maamme yhteisiä asioita eettisesti ja moraalisesti kestävällä tavalla hoitavia poliitikkoja voidaan kutsua isänmaallisiksi.

Miksi te toimittajat lähdette tällaiseen? Ettehän te murhaajiakaan kutsu oman käden oikeuden käyttäjiksi tai henkikriittisiksi.

Isänmaallista kuvastoa Jussi Halla-ahon Facebook-seinällä.

Milloin kunnialliset puolueet ryhtyvät toimeen?

Muukalaispelkoa ja siitä kehkeytynyttä vihaa lienee aina ollut ja tulee aina olemaan. Mutta milloin siitä tuli hyväksytty tapa tehdä politiikkaa? Milloin pakolaisesta tuli paholainen?

1990-luvulla vaihtaessani työpaikkaa esimieheni sihteeri kertoi, että uusilta työntekijöiltä kysytään heti, mitä mieltä he ovat pakolaisista. Arvaatte varmastikin, mitä mieltä olisi pitänyt olla. Minulle tuota kysymystä ei ollut esitetty ja olin tuon kuullessani niin ällikällä lyöty, että en edes osannut kunnolla reagoida asiaan. Vuoden 2011 vaalien jälkeen ahdistus oli suuri, kun huomasimme, kuinka suureksi viha oli noussut.

Meillä on jo kauan elänyt joukkio, jonka pelkoja ja ennakkoluuloja on onnistuttu kiihottamaan ja jotka ovat valmiit äänestämään ketä tahansa, joka lupaa pitää Suomen valkoisena. Siis rasistinen äänestäjäkunta äänestämässä rasistisia poliitikkoja.

Siinä joukossa ja sen liepeillä on väkeä, joka ei oikein malttaisi odottaa, että kiihottaminen pakolaisia vastaan johtaisi yksinkertaiseen enemmistöön eduskunnassa ja päästäisiin tositoimiin. Jo kymmenen vuotta sitten löydettiin äärioikeiston keräämä lista kansanpettureista, joihin toimenpiteet kohdennettaisiin. Me nettikeskusteluun ahkerasti osallistuvat lienemme kaikki saaneet myös suoraan meille osoitettuja viestejä: ”Sinä tulet olemaan ensimmäisten joukossa”.

Eilen kuulimme, että poliisilla on jälleen tutkinnassa törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu. ”Ajatusrikoksia”, huutavat palstoilla äärioikeiston tukijat. Monet ”tolkun ihmisetkin” ovat sitä mieltä, että tyhjästä nostetaan meteli, eiväthän ne toteuttamaan pysty. Jos olisi ollut kysymys muusta kuin oikeiston suunnitelmista, poliisia jo kiiteltäisiin terroristisen teon ehkäisystä.

Kun puolueen tai siksi pyrkivien agenda on niin heikko, että sen tukemiseksi tarvitaan tuollaista kielenkäyttöä ja edes ajatuksia siitä, että muita pitäisi vähän murhata, että päästäisiin elämään herroiksi, on yhteiskunnan syytä reagoida. Olisi tullut tehdä jotain kauan sitten. Rasistien nostaminen tasavertaisiksi kumppaneiksi poliittiseen keskusteluun oli suuri virhe. Eduskunnan häpäisy jatkuvilla rasistisilla puheilla samoin. Suomen kansa ansaitsee demokratiansa. Sen horjuttajia ei pidä kunnioittaa.

Milloin kunnialliset poliittiset puolueet pitävät sen yhteisen palaverin, jossa suunnitellaan, kuinka äärioikeiston uhka ehkäistään? Nyt lähes kaikki puolueet tuntuvat miettivän vain sitä, kuinka perussuomalaisten ääniä saataisiin kalasteltua omaan puolueeseen ja yrittävät salavihkaa heitellä ilmoille kommentteja, joista voi päätellä, ettei meidänkään puolueessa muukalaisia hyysätä. Näin ikään kuin osoitetaan, että perussuomalaisilla on perusteita rasismiinsa. Oikeampi tapa olisi sopia yhdessä ja näyttää koko maailmalle, että äärioikeistoa ei hyysätä eikä rasistien kanssa tehdä yhteistyötä. Nyt tyydytään vain katsomaan, kun perussuomalaiset hokevat: ”Mehän teemme tätä parlamentaarisessa järjestyksessä.”

Entisiä ja nykyisiä perussuomalaisia poliisikansanedustajia

Ulos Suomesta miesten raiskaustaipumus!

Kokoomuslainen sisäministeri on tänään järjestänyt tiedotustilaisuuden, jossa kerrotaan, kuinka seksuaalirikoksia ja maahanmuuttoa aletaan tomerasti käsitellä, jos Kokoomus on vaalien jälkeen hallituksessa. Maahanmuutto ja seksuaalirikokset kun ovat itse asiassa ihan sama asia. Rajat auki ja seksuaalirikollinen puikahtaa sisään.

Kokoomuksen, Keskustan ja muuntopersujen ehdotukset ovat kuitenkin täysin vaillinaisia ja Jussi Halla-ahonkin mielestä vain yritys näin vaalien alla kalastella äänestäjiä hänen kustannuksellaan, onhan hän sentään jo vuosia osannut puhua maahanmuuttajataustaisten taipumuksista selvästi suoremmin sanoin. Suorat sanat ovat nyt valttia, Ylekin on jo alkanut puhua selkein sanoin maahanmuuttajavaarasta: seksuaalista uhkaa aiheuttavat nopeasti säilöön!

 

Oulun raiskaukset
Median ja poliitikkojen luoma uhka näkyy selvästi, kun kirjoittaa Googleen hakusanan: ”Oulun raiskaukset”

Näillä toimilla maahan jäisivät edelleen lähes kaikki maahanmuuttajataustaiset ihmiset, ja sehän se juuri on hallituksen mukaan uhka sisäiselle turvallisuudelle.

Minulla on briljantti ehdotus Kokoomukselle ja muillekin hallituspuolueille: aina, kun suomalainen tekee seksuaalirikoksen, lähetetään Suomesta pois yksi maahanmuuttajataustainen. Heidän mukanaan saadaan suomalaisten arvojen vastainen kulttuuri ulos Suomesta. Vähä vähältä, mies kerrallaan.

Nyt suomalaisten tekemiä seksuaalirikoksia tulee julki noin 1000 vuodessa, mutta raiskaustukikeskukset ovat kertoneet, että raiskausten määrä on jopa kymmenkertainen. Kun peruskansa huomaa, että tällä konstilla saadaan melko nopeasti kaikki muukalaiset ulos, myös raiskauksista poliisille tehdyt ilmoitukset lisääntyvät.

Maahanmuuttovirastokin voidaan pian lakkauttaa, koska maahan saapuneet turvapaikanhakijat voidaan välittömästi keskittää hallituksen jo rakennuttamiin säilöihin odottamaan raiskauspalautusta. Turvapaikkahakemusten käsittely on uudessa järjestelmässä ajanhukkaa. Vastaanottokeskukset onkin jo kaukokatseisesti lähes lakkautettu ja Kokoomushan on jälleen ehdottanut uusien säilytysleirien rakentamista Eurooppaan. Tärkeintä onkin saada palautettavat nopeasti pois Suomen rajojen sisäpuolelta, jottei kulttuuri ehtisi tarttua.

Kun turvapaikanhakijat ovat loppuneet, voidaan alkaa palauttaa muita vääryydellä rajan ylittäneitä seksuaalivaaroja. Ehkä ensimmäiseksi palautetaan IT-hommiin tulleet naimattomat nuoret miehet, sillä heidän raiskaustaipumuksensa on ilmeinen ja se juuri on omiaan aiheuttamaan oikeutettua pelkoa kunnollisissa suomalaisen kulttuurin miehissä ja ministereissä.