Suomi voisi, jos haluaisi, olla Kanadaa parempi

Tunnen ison joukon ihmisiä, jotka täysin pyyteettömästi, omaa vapaa-aikaansa uhraten tekevät töitä paremman Suomen puolesta. Moderoivat FB-ryhmiä, laativat aloitteita ja tiedotteita, kirjoittavat postia kansanedustajille, virastoihin, mediaan. Olen ihaillen seurannut myös sitä, millainen upea organisaatio on syntynyt virallisten toimijoiden rinnalle pitämään huolta turvapaikanhakijoista. Eikä vain kutomaan villasukkia, vaan kotouttamaan, opettamaan kieltä ja tapoja, kuuntelemaan ja seisomaan rinnalla heidän vaikeassa ja ahdistavassa tilanteessaan.

Tämän vuoden alussa luotiin vain muutamien päivien aikana valtava verkosto tukemaan turvapaikanhakijoiden mielenilmausta Helsingissä ja muissa vastaanottokeskuskaupungeissa. Käännökset arabiaksi, darin ja pashtun kielille, englanniksi ja ruotsiksi ja näistä suomeksi syntyivät kuin taiottuina ja samalla tavalla järjestyivät lehdistötiedotteet, poliitikkojen lobbaus, ohjelmalliset tapahtumat, yhteistyö eri tahojen kanssa, terveydenhoito, kokkaus, kerjäys, korjaus, kuljetus ja kalkatus. Ilman rahaa, ilman pomoja, ilman isompia kahnauksia. Aivan hetkessä jo sadat ihmiset olivat työn touhussa – korvauksetta.

Mikä mieletön voima ja into tuollaisissa ihmisissä on, ja mikä hyvyys!

En voi käsittää, miksi valtiovalta Suomessa ei näe näitä ihmisiä voimavarana. Miksi heidän työnsä on muuttunut melkein kuin taisteluksi valtiovaltaa vastaan? Maamme johto voisi käyttää heidän energiaansa yhteiseksi hyödyksi. Heitä pitäisi nostaa esille esimerkkeinä siitä, millaista väkeä tämä synkkä, pohjoinen maa on synnyttänyt ja kertoa kaikesta sitä hyvästä, mitä näiden ihmisten työ tuottaa: rakkautta, välittämistä, itsensä uhraamista toisten eteen. Ja myös tietoa, ymmärrystä, älyä ja tunnetta.

Canada's PM Trudeau shakes hands with a Syrian refugee during Canada Day celebrations on Parliament Hill in Ottawa
Kanadan pääministeri Justin Trudeau tervehtii sydämellisesti maahan saapuvia pakolaisia. Kuva: Chris Wattie, Reuters

Miksi emme kaikki yhdessä nauti noista positiivisista tunteista ja pyri tekemään Suomen pakolaispolitiikasta sellaista, että se olisi muidenkin kansojen katseen kestävää ja sellaista, josta voisimme olle ylpeitä? Miksi maamme johto on nuivaa ja epäluuloista ja varpaillaan muutaman tuhannen kovasanaisen rasistin vuoksi? Olen varma, että joukossa on kuitenkin enemmistö sellaisia ihmisiä, joille yhtäläisellä ihmisarvolla on merkitystä ja jotka mieluummin näkevät Suomen toivon ja rauhan airueena, kuin äärioikeistolaisuuden ja fasistisen politiikan hyväksyjinä ja esiin marssittajina. Miksi katsomme kaihoten ja ihaillen Kanadaan päin, kun meillä itsellä on pienessä, joustavassa maassa mahdollisuus tehdä kaikki paljon heitäkin paremmin?

IMG_7606
Kanadan pääministeri Justin Trudeau halaa pikkuista Omar Ahmadia kuin omaansa. Kuva: Melinda Cheevers

Oletteko huomanneet, päättäjät, millaisia rinkejä on syntynyt, kun ihmiset haluavat työllistää edes yhden hyvän tyypin vuorollaan ja järjestää mahdollisimman monelle mahdollisuuden jäädä maahan ja välttää kauhulla odotetun pakkopalautuksen? Oletteko ottaneet oppia siitä, valtiojohto, kuinka vaikeasti työllistyvät työllistetään?

Yhteisöllisyys on avainsana. Vähän tarvitaan myös uutta ajattelua, tai oikeastaan vanhan palauttamista ja vaikkapa sen hyväksymistä, että maahanmuuttaja joutuu alkuun tekemään sellaista työtä, joka ei vastaa hänen koulutustaan. Pitäisi hyväksyä ja ottaa mahdollisuutena sekin ajatus, että meillä on nyt maassa ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan työn kuin työn pystyäkseen hankkimaan elannon itselleen ja perheelleen. Eikä tämä tarkoita orjatyötä, armas vasemmisto, joskus täytyy ottaa huomioon sekin, että työ itsessään on se, mitä ihmisen on hyvä päästä tekemään siihen saakka, että kotoutuu ja saa kaikki voimavaransa käyttöön.

Kielitaidon ja yhteiskunnan tuntemuksen myötä pakolaisena maahan tulleella on sitten mahdollisuus kehittää itseään, opiskella tai hankkia mieluisampia töitä. Pienyritysten ja osuuskuntien kautta he pystyisivät lähes heti maahan saavuttuaan tarjoamaan monenlaisia palveluja: siivousta, remonttitöitä, pyykkäystä, kokkausta, leipomista, puutarhanhoitoa, metsänhoitoa, lastenhoitoa, vanhustenhoitoa, seuranpitoa, kuljetusta. Eikä sitä pitäisi pitää mahdottomana ajatuksena myöskään kouluttamattomalle suomalaiselle. Moni työtön voisi sitä paitsi saada toimen samanlaisessa avustavassa työssä, jota nyt tehdään vapaaehtoistyönä: kotouttamisessa, ohjauksessa, sparrauksessa ja tukihenkilönä.

IMG_7608
Kanadan pääministeri Justin Trudeau arvostaa myös huivipäisiä kannattajia. Kuva: Sean Kilpatrick, Canadian Press

Kaikesta tästä seuraisi se, että tekemättömät työt löytäisivät tekijänsä, pienyrittäjyys löytäisi uusia uria, ihmisten toimeliaisuus lisääntyisi – ja sitä myötä hyvinvointi. Ei pidä ajatella niin, että heti on oltava kultasuonessa kiinni ja päästävä kunnon palkoille, jos aikoo jäädä maahan. Ei pakolainen ole hetkessä siinä tilanteessa, mutta työn ja tuen avulla hän pääsee kiinni elämään ja yhteiskuntaan.

Suomi ei ole saanut vasta kuin pienen tuntuman pakolaisista. Heistäkin ollaan jo lähes kotoutuneita pakkopalauttamassa. Uusia kuitenkin tulee, ja paljon. Toivottavasti heidän kohdallaan jo keksitään jotain muutakin tekemistä, kuin istuttamista vuositolkulla kasarmeissa jännittämässä oleskelulupaa. Sen voisi takuulla järjestää huomattavasti nykyistä nopeammin ja muutenkin alkaa suhtautua positiivisemmin siihen, että uudet kansalaiset ovat hiukan eri näköisiä kuin entiset.

Muuten tässä käy pian niin, että kaikkien 70-vuotiaiden on ryhdyttävä synnytystalkoisiin.

 

 

 

Mainokset

Niinistö hiihtää ja Niinistö kalastaa?

fullsizerender
Iltalehden mukaan Sauli Niinistö liiteli jäällä presidentinvaalikampanjansa loppukirissä 1.2.2012
falun                                          Niinistö ottaa tuntumaa latuihin ja määrää tahdin Falunissa 2015.  Kuva: MTV3

 

”Hiihtoretkillä Kekkonen tunnettiin kovakuntoisena, ja hänen takanaan tulevia kutsuttiin leikkisästi perässähiihtäjiksi. Yleensä Kekkonen määräsi tahdin.

Kekkosella oli metsästys-, kalastus- ja urheilukavereita kaikista sosiaaliryhmistä. Mukana oli yritysjohtoa, poliitikkoja mutta myös taiteilijoita ja tavallisia kansalaisia.”

Noin kirjoittaa Paavo Rytsä presidentti Kekkosesta Ylen arkistossa. Muistan lapsuudesta, kuinka Kekkosen hiihdolle ja valtaville kalansaaliille irvailtiin ja hyväntahtoisestikin hymyiltiin. Joku irvileuka väitti, että sukeltajat kiinnittävät kalat Kekkosen koukkuun. Kovasti olemme myös naureskelleet naapurimaan presidentin ihmeellisiä suorituksia judossa ja taivastelleet Pohjois-Korean suuren johtajan hole-in-one -lyöntien määrää. Supermiehiä!

asia-paljastui-2

MTV3 uutisoi 2015: ”Presidentti Sauli Niinistö kävi eilen illalla hiihtämässä Vuokatissa. Asia paljastui presidentin maakuntamatkan kansalaistapaamisessa Sotkamon torilla”.

Tänä aamuna Helsingin Sanomat avatessani saatoin todeta, että meidän johtajamme on melkein yhtä suurenmoinen. Tänä vuonna 69 vuotta täyttävä presidentti luistelee kuin Kekkonen hiihti, ja tulostakin tulee. Eivät siinä nuoret miehet perässä pysy.

hs12-2-17
Helsingin Sanomien etusivu ja sisäsivujen artikkeli tänään 12.02.2017

hs-120217-2

On ihan hieno juttu, että presidentti on urheilullinen. Mutta ehkä tässä nyt ihan hiukkasen kuitenkin on perässähiihtäjämeininkiä.

tpkanslia
Tasavallan presidentin kanslia twiittaa uutisen ensimmäisestä maalista.

yyterista

img_5832

Puolivallaton poikamies. Miesten mies. Laittoi sen räkänokka-Kataisenkin kuriin. Ikä ei paina, kunto ei lopu. Näin niitä sankareita tehdään. Vasta jälkeenpäin sitten vähän naureskellaan.

Kaikki on kuitenkin kunnossa niin kauan kuin näillä hyväntahtoisilla uutisilla ja kultin luonnilla ei yritetä korvata puolueetonta arviota presidentin terveydentilasta.

Kansalaisena minua kiinnostaa  huomattavasti enemmän se, toimiiko se osa, mikä on pipon alla, ei se, pysyykö presidentti luistimilla tai luistaako suksi.

lattya
Sekä Iltalehti että Ilta-Sanomat ehättivät uutisoimaan iloisesta ”yllätyksestä” tammikuussa 2016.
kultinluontia-yle
Uusi presidentti on valittu helmikuussa 2012. Yle tunnelmoi tulevaisuuden mahdollisuuksilla.

 

Ovatko tolkun ihmiset tolkullisesti rasisteja?

Ne ihmiset, jotka sanovat, että syrjäytyneillä, pelokkailla ja kaunaisilla ihmisillä on ihan pikkuisen oikeus olla rasisti, eivät ole mitään tolkun ihmisiä, vaan ehkä ihan pikkuisen rasisteja. He käyttävät hyväkseen toisten ihmisten vihaa, pelkoa ja kateutta ja toivovat, että surkimusten tekemät viharikokset ja kadun rasismi toimisivat niin, että väärää kulttuuria harjoittavia ihmisiä ei enää tulisi maahan ja entisetkin lähtisivät. Että kotimaa säilyisi puhtaan valkoisena ja suomalaisena. Että karjalanpiirakoita ei kukaan väheksyisi.

Jotkut heistä ovat ehkä menneet vipuun ja luulevat vilpittömästi, että rikollisuus on lisääntynyt, kun tuli niin paljon komeita, nuoria arabimiehiä maahan. He saattavat ihan oikeasti olla itsekin vähän pelokkaita ja kateellisia. Mutta heilläkään, vaikka he osaavat esiintyä ja kirjoittaa, ei ole oikeutta ryhtyä syrjimään ja vihaamaan itseään kurjempia. Ei, vaikka he olisivat päässeet toimittajiksi, poliitikoiksi ja presidenteiksi.

Monet rasistisen politiikan tukijat ovat nyt tarttuneet siihen hienoon juttuun, että presidenttimmekin on tolkun ihminen. Hän jopa asettui tukemaan blogikirjoittajaa, joka piti Teemu Selänteen yllättäviä rasistisia purkauksia ja epämääräisten raiskaustietojen levittämistä tolkun ihmisen tekoina. Koskaan ei Selännettä – eikä presidenttiä – kunnolla otettu kiinni tästä jutusta. Kuinka paljon siinä oli ns. vaihtoehtoista faktaa? Miksi lastenklinikoiden kummi käyttää omaa kuuluisuuttaan hyväksi lisätäkseen maahanmuuttajanuoriin kohdistuvaa vihaa?

syyrialaisia-pakolaisia-kanadassa-unicef
Kanadaan turvaan päässeitä syyrialaisia lapsia. Kuva: Unicef

”Tolkun ihmisille” maahanmuuttajat ovat tolkullisia vain silloin, jos he jotenkin nousevat esille massasta, kurjuudesta kuuluisuuteen, eli itse asiassa pärjäävät huomattavasti meikäläisiä paremmin. Presidentti Niinistökin on nostanut esiin joitakin maahanmuuttajia, ehkä kaksi. Toinen heistä oli Makwan Amirkhani, joka vihreälle oksalle päästyään unohti oman lähtökohtansa ja omat vaikeutensa ja hyppäsi tolkun ihmisten kelkkaan. Sieltä hän nyt potkii vähän heikommin pärjänneitä maahanmuuttajanuoria ja kerjää ja saa itselleen kantasuomalaisten ja etenkin äärioikeistolaisten rasistiryhmittymien suosiota.

Toinen tapaus oli itse asiassa hyvin samankaltainen: presidentin lounaspöytiin kivunnut kuuluisien jalkapallonpelaajien sisar, joka avusti Niinistön kampanjassa ja sitten omassa vaalikampanjassaan useammassa blogikirjoituksessa tökki somaleita: älkää siellä nyt somaliperheet opettako nuorillenne väärää kulttuuria, vaan käyttäytykää niin kuin minun perheeni käyttäytyy. Inhimillisiä tapauksiahan nämä sinänsä tässä ilmapiirissä ovat, kun oma lähipiiri ja viiteryhmä tulee koko ajan epäillyksi, syrjityksi ja sadatelluksi vain siksi, että joku maahanmuuttaja jossain on tehnyt rikoksen. Mutta juuri heidän pitäisi ymmärtää, että siirtyminen tyrkkijätolkkujen leiriin on melkein kuin petos, omien hylkääminen.

Ja presidentillisten tahojen tulisi ymmärtää, että niin suomalaisten kuin maahanmuuttajien joukosta syrjäytyneet ovat ihan samaa väkeä. Nuoret ovat yksilöitä, osa heistä pärjää heti omillaan, toiset tarvitsevat enemmän apua. Jos presidentti nostaa mediahuomioon voimalajin edustajan vain siksi, että hän on maahanmuuttaja ja on sanonut muille maahanmuuttajille soo, soo, se tuntuu aika hoopolta. Kaikki tolkulliset ihmiset kasvattavat lapsiaan rakkaudella, parhaiden taitojensa mukaan, yksikään heistä ei kasvata lapsiaan  raiskaajiksi.

Kunniallista politiikkaa ei voi tehdä leikittelemällä vihalla: katsomalla, kuinka paljon yhden ihmisryhmän levittämää vihaa kunnon ihmiset sietävät, kuinka paljon tulee ruumiita vihattujen vähemmistöjen joukossa ja mikä on lopputase, jos poliitikkojen vihaan kiihottamien annetaan syrjäytyä ja vihata rauhassa. Se on raukkamaista toimintaa. Valitsemme poliitikkomme laittamaan syrjäytyneiden asiat kuntoon, ei kiihottamaan heitä toisiaan vastaan. Tolkun ihmisiä eivät äänestäjistäkään ole he, jotka hyväksyvät vihapuheen ja jopa väkivallan – he ovat rasismin ja syrjinnän mahdollistajia ja rasisteja.

 

yle-loldiers
Näinkin hyväntahtoiset tyypit saavat nyky-Suomessa sakkoja rasistisen mielenosoituksen vastustamisesta. Kuva: Yle/Lehtikuva, Kalle Parkkinen

Ei voi myöskään ajatella niin, että jos ihminen on köyhä ja syrjäytynyt, hänellä on valtionjohdon turvaama oikeus käyttäytyä huonosti vielä köyhempiä ja syrjäytyneempiä kohtaan. Rasismi on aina tuomittavaa, olipa rasisti kuinka vihainen tahansa. Ei köyhä edes halua olla paha, mutta paha meissä kaikissa nousee hyvin helposti pinnalle, jos vähän usutetaan.

On täydellistä historiattomuutta toistella, että rasismista olisi vaiettava ja puhuttava vain hyvistä asioista, niin hyvä kertautuu. Tuo ylevä ajatus pitää toki paikkansa yleensä ihmisten kesken, hyvällä saamme aikaiseksi hyvää. Mutta pahassa maailmassa on aina väkeä, joka lähtee huonoille teille. Niin sanotut tolkun ihmiset yrittävät nyt tarttua ihmisten viattomaan pyrkimykseen hyvään ja kieltää rasistipoliitikkojen vastustamisen. Jotkut jopa yrittävät vihjailla, että jotainhan siinä on, kun niin monet heitä äänestävät. Toiset vetoavat sananvapauteen. Tällä kertaa voisimme kuitenkin sallia sen, että rasistien voittokulkuun puututaan, vaikka he herättävätkin kiihkoa ja innostusta.

Ihmisten jakaminen ääripäihin on rasismin vähättelyä ja piilottelua. Ihmiset yritetään saada ajattelemaan, että rasismia vastustavat vain kommunistiset mellakoijat, muut ovat tolkun väkeä. Rasismin torjuntaan on lähdettävä yhdessä, koko kansakunnan. Kaikille, joka ainoalle ihmiselle, on tehtävä selväksi, että ihmisen arvottaminen ihonvärin, uskonnon tai kulttuurin perusteella on väärin ja halveksittavaa.

Perussuomalaisia mielikuvia

Kun katsoo perussuomalaisten rasistisiiven jäsenen, Laura Huhtasaaren, Facebook-seinällä tätä kuvaa, jolla häntä siellä nyt kannattajat haluavat mairitella, ei voi kuin hätkähtää selvää yhteyttä Neuvostoliiton aikaiseen propagandaan.

russian 4

 

russian 2
Soturi, anna isänmaalle vastaukseksi voitto!

Mitä kuva kertoo tavalliselle ihmiselle? Kova nainen, sotilaallinenkin, valmis annettuun tehtävään?

Suomen demokratia ei kaipaa sellaisen tehtävän suorittajia, joiksi nämä perussuomalaiset ”roturealistit” ja valkoisen Elovena-tytön säilyttäjät ovat nyt asettuneet. Meillä ei myöskään kaivata stalinilaista kuria, suojeluskuntien katupartioita eikä keskitysleirejä, vaikka rasistikansanedustajat niitä toistuvasti vaativat. Siksi kauhistuttaa yhä enemmän se, että tämänkaltaiset eduskuntaturistit ovat nyt lakejamme säätämässä ja vaikuttamassa yleiseen asenneilmapiiriin. Tavallisen kansalaisen huoli on syvä.

Jos kuvalla taas on tarkoitus korostaa perinteisen työn merkitystä, niin toivotaan, että se sanoma sitten osuu roskasivustoilla ja rasistifoorumeilla mylviviin persusankareihin, jotka näyttäisivät käyttävän suurimman osan työnantajiensa ajasta Lauran ja taistelutovereiden mairittelun ohella kunniallisten kansalaisten solvaamiseen, vihapuheisiin, valheiden levittämiseen ja kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Eikä työttömyyskorvauksiakaan ole tarkoitettu tuollaiseen toimintaan. Me tavalliset kansalaiset loppujen lopuksi tuonkin maksamme.

russian 1
Maanviljelijöiden tärkein tehtävä on satomäärän nostaminen. Isänmaa, ota vastaan runsas satomme!

Kun tasavallan presidentti piti kyseenalaisen puheensa eduskunnan uuden istuntokauden alkajaisiksi, myös Laura Huhtasaari ulvahti ilosta. Olemme kuulemma juuri nyt saaneet arvojohtajan.

Tasavallan presidentin selkeä kädenojennus rasisteille oli minustakin hätkähdyttävä. Olemme, vaikka olemme huolella seuranneet vaikkapa Unkarin kehitystä, vielä sentään uskoneet, että Suomen tasavallan korkeimmassa johdossa on tolkun ihmisiä. Äärioikeistolaisia, rasistisia piirejä miellyttäviä puheita pitävä presidentti ei voi olla arvojohtaja. Arvojohtaja tarkoittaa henkilöä, joka johdattaa kansan pitämään kiinni hyvistä arvoista, vaikeinakin aikoina. Onhan meillä Euroopassakin ollut suuriakin kansankiihottajia, joita ei todellakaan voi mainita arvojohtajiksi.

Presidentti Niinistö on esiintymisessään jo useamman kerran antanut viitteitä siitä, että hän haluaa miellyttää perussuomalaisia äänestäjiään perussuomalaisella retoriikalla ja mielikuvilla. Hän on pelotellut kansalaisia pahat mielessään tulevilla maahanmuuttajilla ja nostanut erikseen esille ainoastaan sellaisia maahanmuuttajia, jotka ovat vihreälle oksalle päästyään valmiit solvaamaan muita maahanmuuttajaryhmiä ja esittämään heidät rikollisuuteen taipuvaisina, laiskoina ja raiskauskulttuurin omaavina. Näin Niinistö pikkuhiljaa profiloituu perussuomalaisia mielikuvia luovaksi presidentiksi. Keskitien kulkeminen ei voi tarkoittaa rasismin hyväksymistä.

Kenellekään tolkun ihmiselle ei ole epäselvää se, että suuri pakolaisten määrä tuo haasteita ja kustannuksia. Suomen vastaanottama pakolaismäärä on kuitenkin edelleen pieni verrattuna siihen, kuinka paljon vaikkapa läntinen naapurimaamme on ottanut vastaan jo vuosikymmenten ajan.

Tässä nykyisessä tilanteessa on tärkeää, että maamme korkein johto ei asetu vihankylväjien puolelle, sivuuttaa pelon kylvämisen ja rohkaisee kaikkia osallistumaan uusien asukkaiden kotouttamiseen ja kielen opettamiseen. Kokoomustaustaisen presidentin pitäisi myös aivan erityisesti rohkaista yrittäjiä palkkaamaan pakolaisia, vaikka vähän heikommallakin kielitaidolla. Työssä oppii. Pakolaisilla, toisin kuin perussuomalaiset mielikuvat kertovat, on valtava tarve sopeutua, oppia tavoille ja elää ihmisiksi, tehdä töitä ja elättää perheensä.

russian 3
Tee ahkerasti töitä kevät, kesä, syksy ja talvi – ja sato kasvaa!

Armoa, presidentti Niinistö!

Euroopassa on poikkeustilanne. Suomi Pohjolan perillä toivoo salaa, että solmittuja sopimuksia tulkitaan niin, että muut maat hoitavat jutun, estävät mutavyöryn ja suomalaiset saavat itse nautiskella tämän maan houkuttelevista vetovoimatekijöistä.

Jos nyt todennäköiseltä näyttävän pakolaismäärän vastaanottaminen on maallemme suunnaton ongelma, niin minkä kuvan se antaa yhteiskuntamme kyvystä suoriutua poikkeustilanteista yleensä? Mitäpä jos maatamme kohtaisi iso katastrofi, luonnonvoimien tai ihmisen aiheuttama. Kuinka pitkään silloin pitäisi keskustella siitä, pidetäänkö huolta ihmisistä, vai neuvotellaanko niiden kanssa, jotka eivät halua yhteisiä voimia ja varoja käytettävän väärien ihmisten hyväksi? Pitäisikö kauankin kuunnella kyselyjä siitä, ovatko Itä-Suomesta katastrofin keskeltä pakoon lähteneet ihan tosissaan, vai halajavatko vain lähemmäksi Ruotsin laivoja ja Helsingin sushiravintoloita asumaan? Ja entä jos ne radikalisoituvat pääkaupunkiseudun erilaisessa kulttuurissa? Ja mitenköhän se on, tulisiko silloinkin valtakunnan ylimmältä taholta sellainen julkinen arvelu, että joillakin niistä on pahat mielessä, vaikka eräät eivät kuulemma sitä halua uskoa?

Meillä on armeija, meillä on poliisi ja kaikin puolin toimiva yhteiskunta. Johan se on kumma, jos ei meillä saada muutamaa tyhjillään olevaa taloa siivottua, patjoja ja peittoja sänkyihin, perunat kiehumaan ja suomen opetus käyntiin.

Armoa, presidentti Niinistö, armoa sotaa pakoon lähteneille ja myös niille nuorille miehille, joiden äidit odottavat kotona tietoa siitä, että oma lapsi on turvassa. Armoa myös meille suomalaisille, jotka emme enää jaksa tätä rasismia, kylmyyttä ja suoranaista kiihottamista kansanryhmää vastaan. Me haluamme, että maamme tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa pitää huolta tänne saapuneista pakolaisista, tutkii heidän tilanteensa ja auttaa oleskeluluvan saaneet alulle uudessa elämässään.

Suomi on talvisin kylmä, pimeä ja synkkä maa. Nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että myös osasta Suomen kansalaisia on tullut kylmiä, pimeitä ja synkkiä. Ei se hyvät ihmiset niin mene, että Suomella olisi jotenkin heikompi kantokyky, kuin muilla hyvinvointivaltioilla. Tai jos se on niin, ja meillä aletaan yhä korkeammalta taholta tukea rasistien ja uusfasistien vihapolitiikkaa ja kansanryhmää vastaan kiihottamista, niin eihän tässä maassa enää voi normaali ihminen elää, ei täällä syntynyt eikä muualta tullut.