Kuuntelin taas junassa pääkaupunkiseudun nuorison puhetta. Jääkiekkoa pelaavat pojat keskustelivat ruokavaliostaan ja siitä, kuinka paljon pitää saada lisää massaa, että pääsee seurassa vähän eteenpäin. Tähän tyyliin: ”Vois vagina tehä illalla jonkun hyvän salaatin. Mutta eihän vagina mulla olekaan mitään aineksia jäljellä, vagina”. 

Toinen poika alusti: ”Vagina kello on kohta jo kolme vagina”. Toinen ei kuullut ja kysyi: ”Täh?” Edellinen toisti: ”Vagina kello on kohta jo kolme vagina.” 

Näin on siis kieli muuttumassa. Lauseen aloittaa ja lopettaa voimailmaisu. Ei kai se ole ainoa tapa, jolla nykynuoren ajatukset jäsentyvät ymmärrettäviksi lauseiksi?  

Sanotaan, että kielen luontaiselle kehitykselle ei voi mitään. Se vain menee niin kuin menee ja se on hyväksyttävä. 

Tuollaista en kuitenkaan purematta nielaise. Jos ei ilman voimasanaa suomen kieltä synnytetä, menköön sitten tuokin lause näin: ”Penis kello on kohta jo kolme, penis”. 

Puhukaa, pojat, omastanne! Ja tytöt sekä pojat saisivat käyttää kalujansa oikeassa paikassa, oikeaan tarkoitukseen. Mielessä siintää se hetki, kun isi vastaa lapselleen siihen kuuluisaan kysymykseen: ”Vagina, se meni niin, että isi pani siemenen äidin sisälle ja siitä sitten vagina kasvoit sinä, vagina.