Amerikan Yhdysvalloissa Jesse Ventura, entinen Minnesotan kuvernööri, ammattipainija ja Vietnamin sodan veteraani esitti maansa johdolle kiusallisen ajatuksen:

”Sota on oikeutettu vain silloin, jos olet valmis lähettämään omat lapsesi sotimaan”.

Hän myös haastoi Donald Trumpin nuorimman pojan, Barron Trumpin: ”Tee jotain, mihin isälläsi ei ole ollut rohkeutta.” Trumpin suvussa ei Venturan mukaan kukaan ole suorittanut asepalvelusta sataan vuoteen. Venturan omassa perheessä sen on tehnyt jokainen mies.

Tämän ajatuksen soisi Suomessakin sisäistävän kaikkien niiden, jotka sota- ja Nato-kiimassaan nyt näyttävät suorastaan toivovan sotaa. Eduskunnassa tunnutaan ajattelevan, että siitä seuraisi heille vain jännittävä evakuonti bunkkeriin Kauhajoelle, josta he sitten monitoreistaan ohjaisivat peliä ja sievät Lotat kantaisivat kahvia ja karjalanpiirakoita. Jotkut ovat jo kuukausia touhukkaina toistelleet, että Suomi on nyt sodassa.

Kun tarpeeksi himotaan sotaa, uhotaan sodalla ja varoitetaan sodasta, sota tulee.

Kaikkien tuohon tyyliin toimivien tulisi pysähtyä ja miettiä, mitä siitä seuraisi itselle, perheelle ja ystäville. Isänmaalle.

Poliittisessa johdossamme on myös henkilöitä, jotka puhuvat tunteella ja paasaten siitä, kuinka tukemme Ukrainalle on vankka. Ukrainaan matkustavat kaikki kynnelle kykenevät tullakseen kuvatuksi yhdessä suuren sotasankarin, Volodymyr Zelenskyin, kanssa ja saadakseen siten poliittista nostetta kotimaassa. Sota on kiehtovaa. Samaan aikaan näille maamme johtajille ei merkitse mitään tuhansien lapsien yhä jatkuva teurastaminen Palestiinassa. Se sota ei ole ”meidän sotamme”, sillä siellä tapetaan ”vääräuskoisia” ja ”liian nopeasti sikiäviä”. Kaikki tuollainenkin terminologia kääntyy vielä jonain päivänä sanojaansa vastaan. Sotaa ei saa pitää oikeutettuna, vaikka sen aloittajana olisi henkilön ihailema Ameriikan ihmemaa ja ”mahdollisuuksien tasa-arvon” entinen esikuva.

Miettikää, keitä ovat ne, jotka kantavat harteillaan sodan kustannukset ja seuraukset ja keitä ovat ne, jotka vain puhuvat niistä ja pelottelevat niillä. Ketkä haaveilevat sotateollisuusosakkeidensa arvonnoususta tai yrittävät lisätä ääniään seuraavissa vaaleissa Sodan Suuren Uhan varjolla.

Jos se sota sitten joskus tulee, pidettäköön huolta siitä, että maamme johdon jälkeläiset ovat ensimmäisinä ilmoittautumassa vapaaehtoisiksi. Tässä kohtaa ei pidä paikkaansa väite, että lasten ei pidä joutua kärsimään vanhempiensa teoista. Sota on sotaa ja vastuunkannon on lähdettävä sen aloittajista. Eikä auta sekään, jos presidenttimme sanoisi, että jättäkää lapsemme rauhaan. Suomen lähtö sotaan on oikeutettu vain, jos maamme johto lähettää eturintamalle omat lapsensa.