Suomi voisi, jos haluaisi, olla Kanadaa parempi

Tunnen ison joukon ihmisiä, jotka täysin pyyteettömästi, omaa vapaa-aikaansa uhraten tekevät töitä paremman Suomen puolesta. Moderoivat FB-ryhmiä, laativat aloitteita ja tiedotteita, kirjoittavat postia kansanedustajille, virastoihin, mediaan. Olen ihaillen seurannut myös sitä, millainen upea organisaatio on syntynyt virallisten toimijoiden rinnalle pitämään huolta turvapaikanhakijoista. Eikä vain kutomaan villasukkia, vaan kotouttamaan, opettamaan kieltä ja tapoja, kuuntelemaan ja seisomaan rinnalla heidän vaikeassa ja ahdistavassa tilanteessaan.

Tämän vuoden alussa luotiin vain muutamien päivien aikana valtava verkosto tukemaan turvapaikanhakijoiden mielenilmausta Helsingissä ja muissa vastaanottokeskuskaupungeissa. Käännökset arabiaksi, darin ja pashtun kielille, englanniksi ja ruotsiksi ja näistä suomeksi syntyivät kuin taiottuina ja samalla tavalla järjestyivät lehdistötiedotteet, poliitikkojen lobbaus, ohjelmalliset tapahtumat, yhteistyö eri tahojen kanssa, terveydenhoito, kokkaus, kerjäys, korjaus, kuljetus ja kalkatus. Ilman rahaa, ilman pomoja, ilman isompia kahnauksia. Aivan hetkessä jo sadat ihmiset olivat työn touhussa – korvauksetta.

Mikä mieletön voima ja into tuollaisissa ihmisissä on, ja mikä hyvyys!

En voi käsittää, miksi valtiovalta Suomessa ei näe näitä ihmisiä voimavarana. Miksi heidän työnsä on muuttunut melkein kuin taisteluksi valtiovaltaa vastaan? Maamme johto voisi käyttää heidän energiaansa yhteiseksi hyödyksi. Heitä pitäisi nostaa esille esimerkkeinä siitä, millaista väkeä tämä synkkä, pohjoinen maa on synnyttänyt ja kertoa kaikesta sitä hyvästä, mitä näiden ihmisten työ tuottaa: rakkautta, välittämistä, itsensä uhraamista toisten eteen. Ja myös tietoa, ymmärrystä, älyä ja tunnetta.

Canada's PM Trudeau shakes hands with a Syrian refugee during Canada Day celebrations on Parliament Hill in Ottawa
Kanadan pääministeri Justin Trudeau tervehtii sydämellisesti maahan saapuvia pakolaisia. Kuva: Chris Wattie, Reuters

Miksi emme kaikki yhdessä nauti noista positiivisista tunteista ja pyri tekemään Suomen pakolaispolitiikasta sellaista, että se olisi muidenkin kansojen katseen kestävää ja sellaista, josta voisimme olle ylpeitä? Miksi maamme johto on nuivaa ja epäluuloista ja varpaillaan muutaman tuhannen kovasanaisen rasistin vuoksi? Olen varma, että joukossa on kuitenkin enemmistö sellaisia ihmisiä, joille yhtäläisellä ihmisarvolla on merkitystä ja jotka mieluummin näkevät Suomen toivon ja rauhan airueena, kuin äärioikeistolaisuuden ja fasistisen politiikan hyväksyjinä ja esiin marssittajina. Miksi katsomme kaihoten ja ihaillen Kanadaan päin, kun meillä itsellä on pienessä, joustavassa maassa mahdollisuus tehdä kaikki paljon heitäkin paremmin?

IMG_7606
Kanadan pääministeri Justin Trudeau halaa pikkuista Omar Ahmadia kuin omaansa. Kuva: Melinda Cheevers

Oletteko huomanneet, päättäjät, millaisia rinkejä on syntynyt, kun ihmiset haluavat työllistää edes yhden hyvän tyypin vuorollaan ja järjestää mahdollisimman monelle mahdollisuuden jäädä maahan ja välttää kauhulla odotetun pakkopalautuksen? Oletteko ottaneet oppia siitä, valtiojohto, kuinka vaikeasti työllistyvät työllistetään?

Yhteisöllisyys on avainsana. Vähän tarvitaan myös uutta ajattelua, tai oikeastaan vanhan palauttamista ja vaikkapa sen hyväksymistä, että maahanmuuttaja joutuu alkuun tekemään sellaista työtä, joka ei vastaa hänen koulutustaan. Pitäisi hyväksyä ja ottaa mahdollisuutena sekin ajatus, että meillä on nyt maassa ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan työn kuin työn pystyäkseen hankkimaan elannon itselleen ja perheelleen. Eikä tämä tarkoita orjatyötä, armas vasemmisto, joskus täytyy ottaa huomioon sekin, että työ itsessään on se, mitä ihmisen on hyvä päästä tekemään siihen saakka, että kotoutuu ja saa kaikki voimavaransa käyttöön.

Kielitaidon ja yhteiskunnan tuntemuksen myötä pakolaisena maahan tulleella on sitten mahdollisuus kehittää itseään, opiskella tai hankkia mieluisampia töitä. Pienyritysten ja osuuskuntien kautta he pystyisivät lähes heti maahan saavuttuaan tarjoamaan monenlaisia palveluja: siivousta, remonttitöitä, pyykkäystä, kokkausta, leipomista, puutarhanhoitoa, metsänhoitoa, lastenhoitoa, vanhustenhoitoa, seuranpitoa, kuljetusta. Eikä sitä pitäisi pitää mahdottomana ajatuksena myöskään kouluttamattomalle suomalaiselle. Moni työtön voisi sitä paitsi saada toimen samanlaisessa avustavassa työssä, jota nyt tehdään vapaaehtoistyönä: kotouttamisessa, ohjauksessa, sparrauksessa ja tukihenkilönä.

IMG_7608
Kanadan pääministeri Justin Trudeau arvostaa myös huivipäisiä kannattajia. Kuva: Sean Kilpatrick, Canadian Press

Kaikesta tästä seuraisi se, että tekemättömät työt löytäisivät tekijänsä, pienyrittäjyys löytäisi uusia uria, ihmisten toimeliaisuus lisääntyisi – ja sitä myötä hyvinvointi. Ei pidä ajatella niin, että heti on oltava kultasuonessa kiinni ja päästävä kunnon palkoille, jos aikoo jäädä maahan. Ei pakolainen ole hetkessä siinä tilanteessa, mutta työn ja tuen avulla hän pääsee kiinni elämään ja yhteiskuntaan.

Suomi ei ole saanut vasta kuin pienen tuntuman pakolaisista. Heistäkin ollaan jo lähes kotoutuneita pakkopalauttamassa. Uusia kuitenkin tulee, ja paljon. Toivottavasti heidän kohdallaan jo keksitään jotain muutakin tekemistä, kuin istuttamista vuositolkulla kasarmeissa jännittämässä oleskelulupaa. Sen voisi takuulla järjestää huomattavasti nykyistä nopeammin ja muutenkin alkaa suhtautua positiivisemmin siihen, että uudet kansalaiset ovat hiukan eri näköisiä kuin entiset.

Muuten tässä käy pian niin, että kaikkien 70-vuotiaiden on ryhdyttävä synnytystalkoisiin.

 

 

 

Ihmisellä on oikeus olla ihminen

Vielä tänään minulla on oikeus:

olla kaveri sen kanssa, kenen kanssa haluan olla

olla ystävällinen myös tuntemattomalle ihmiselle

kutsua ihminen kotiin, syöttää ja juottaa ja vaikka antaa jäädä yöksi, nukkua puhtailla lakanoilla, minkä värisillä hyvänsä

olla ilmoittamatta poliisille, jos joku syö, juo, laulaa tai nukkuu luonani

IMG_7198

ottaa luokseni ihminen yöpymään esimerkiksi internetin Flee b&b -järjestelmän kautta

päästää lapseni kaveri yökylään. Jopa, jos kaveri sattuisi olemaan kiharatukkainen

puuttua vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen

puolustaa ystävääni hädässä niillä keinoin, jotka ovat lain rajoissa eivätkä vahingoita muita ihmisiä.

Nämä oikeuteni kieltävä laki on suunnitteilla, mutta ajattelen, että nyt vielä on mahdollisuus estää tuonkaltaiset toimet.

IMG_7199
Kuvat: Alexander Popkov Photography

Kilteillä tädeillä ja turvapaikanhakijoilla on oikeus turvaan

Ehdotan, että tiedusteluoikeuksien nopeutettu lisääminen ja terroristien jahtaaminen jätetään hetkeksi vähemmälle huomiolle ja valtakunnan johto ja poliisi keskittyvät kotimaisessa turvallisuudessa ilmenneisiin puutteisiin:

1. Poliisi hoitaa huolellisesti loppuun saakka etenkin naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa internet- ja sähköpostihäirintää ja uhkailua koskevat ilmoitukset. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kun nainen tekee uhkailusta rikosilmoituksen, poliisi ei ilmoita, että rikoksen tutkimista ei jatketa, koska siitä määrättävä rangaistus olisi niin vähäinen.

2. Poliisi ei kehota ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä olemaan osallistumatta julkisiin tilaisuuksiin ”oman turvallisuutensa takia”. Suomessa on jokaisella asukkaalla oltava oikeus liikkua vapaasti ja kaiken näköisillä on oltava koskemattomuus esim. kirkon järjestämissä muistotilaisuuksissa. Myös ulkomaalaisen näköisten ihmisten kantasuomalaisilla ystävillä on oltava oikeus näyttäytyä turvallisesti ja pelkäämättä heidän seurassaan jokaisessa tilaisuudessa. Turvapaikanhakijoilla on myös oltava oikeus näyttää tunteitaan ja osallistua yhteiseen suruun ja iloon. Rasistisen uhkailun ei pidä vaikuttaa siten, että muiden asukkaiden oikeuksia rajoitetaan.

muistotilaisuus-kauppatorilla-olli-sulin-02-550x500.jpg
Muistotilaisuus Turussa elokuussa 2017 (kuva: Turu kaupunki/Olli Sulin)

3. Poliisin pitää uskaltaa ottaa vastuu rasistien valvonnasta pakottamatta naisia ja tyttöjä apuun. Esimerkiksi Rautatientorilla pitkään jatkuneen turvapaikanhakijoiden mielenosoituksen aikana turvapaikanhakijat ja heidän suomalaiset avustajansa velvoitettiin – häpeällistä kyllä – menemään rasistien pitämään leiriin ”neuvottelemaan” mielenosoituksen jatkosta, sijainnista jne. Kaiken lisäksi rasistien sallittiin tuollaisissa ”tapaamisissa” videoida turvapaikanhakijoita ja heidän avustajiaan ja levittää videoita nettiin. Jos poliisin pitää neuvotella äärioikeistolaisten rasistien kanssa, poliisi hoitakoon neuvottelut itse.

Muistotilaisuus Tukholma Outi Popp 1
Muistotilaisuus Helsingin Rautatientorilla huhtikuussa 2017 (kuva: Outi Popp)

4. Poliisin tulee lakata korostamasta sitä, että he turvaavat tasapuolisesti kaikki mielenosoitukset. Poliisilla on lain mukaan kaikki oikeudet lopettaa rasistiset, kansanryhmää vastaan kiihottavat ja väkivaltaiset tilaisuudet. Nyt tilanne on se, että poliisi edesauttaa rasistisen aatteen levittämistä ja yhteiskuntarauhan häirintää. Rasisteille ei pidä myöskään antaa sellaista käsitystä, että heidän vihanpitonsa on oikeutettua. Maahanmuuttoa voi vastustaa, mutta kenenkään maahanmuuton vastustaminen ei saa vahingoittaa muiden vapautta ja turvallisuutta ja pilata yleistä ilmapiiriä maassamme.

5. Sisäministeri lopettaa kunniallisten kansalaisten uhkailun rankaisemisesta siitä, että he auttavat hädänalaisia. Yhteiskuntarauhan säilyminen edes nykytilassa on pitkälti ollut siitä kiinni, että kiltit, rauhaa ja ihmisiä rakastavat naiset ja miehet ovat jaksaneet pitää huolta turvapaikanhakijoiden ja muiden pakolaisten asioista ja avustaa heitä silloin, kun yhteiskunta on jättänyt heidät heitteille. Vapaaehtoiset, samoin kuin vastaanottokeskusten uuttera väki, ansaitsevat valtiovallalta kiitosta ja tunnustusta. Mitä he nyt saavat? Kyräilyä, mustamaalausta ja vihaa.

IMG_0032.JPG
Turvapaikanhakijoilla ja heidän avustajillaan on oikeus osoittaa mieltä neuvottelematta siitä rasistien kanssa!

Onko Suomella enää ystävälliset äidinkasvot?

IMG_6979

Itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Syntymäpäivänsä kunniaksi toivoisin isänmaan antavan lapsilleen ja maailman lapsille sellaisen lahjan, että sen hallintoelimet alkavat rehdisti noudattaa lakia ja erityisesti ulkomaalaislain pykälää numero 100. Se kuuluu näin.

100 §
Turvallinen alkuperämaa
Hakijalle turvalliseksi alkuperämaaksi voidaan hakemusta turvapaikkamenettelyssä ratkaistaessa katsoa valtio, jossa hänellä ei ole vainon tai vakavien ihmisoikeusloukkausten vaaraa.
Turvallisen alkuperämaan arvioinnissa otetaan erityisesti huomioon:
1) toimiiko valtiossa vakaa ja demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä;
2) onko valtiossa riippumaton ja puolueeton oikeuslaitos sekä vastaako oikeudenkäytön taso oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavia vaatimuksia; ja
3) onko valtio liittynyt keskeisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja noudattaako valtio niitä ja onko valtiossa tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

Jokainen ymmärtää, että useat maat, joista meille on viime vuosina tullut pakolaisia, eivät vielä täytä näitä kriteerejä. Irak, Afganistan ja Syyria ovat kaaostilassa. Sieltä vainoa paenneita ja äärimmäisen vaikean matkan tehneitä ihmisiä on epäinhimillistä pakottaa palaamaan.

Ulkomaalaislain tarkoitus on lakitekstinkin mukaan ”toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa” sekä ”edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset”.

IMG_6970.JPG

Lain tarkoitus on siis edistää ja helpottaa maahanmuuttoa. Sen päämääränä ei ole, niin kuin nyt näyttää, maahanmuuton estäminen sellaisista maista, joista tulevat ärsyttävät muukalaispelkoisia suomalaisia, pakolaisten ajaminen takaisin taipaleelle kansainvälisistä sitoumuksistamme ja ihmisten todistetusta hädästä piittaamatta, eikä Maahanmuuttoviraston tulostavoitteiden täyttäminen seurauksista välittämättä.

100-vuotias Suomi, ole armollinen, tulkitse lakia parhain päin ja ihmisyyden hyväksi. Siihen on suvereenilla, pitkän rauhan kauden eläneellä valtiolla kaikki keinot ja osaaminen. Pakolaisten huono kohtelu raatelee heitä ja kaikkia hyväntahtoisia ihmisiä, jotka joutuvat seuraamaan pakkopalautettujen hätää.

Miksi lahja lapsille? Siksi, että lastemme pitää saada huomata, että elämme maassa, joka haluaa tehdä oikein, tehdä hyvää. Silloin heistäkin kasvaa tasapainoisia, oikeamielisiä kansalaisia. Ja siksi, että monet lapset ja nuoret, jotka nyt olemme lähettäneet takaisin kärsimysten keskelle, piileksimään ja pelkäämään tuntemattomien nurkissa, olisivat olleet oikeutettuja jäämään.

Sellainen on tilanne mm. Zakilla, nuorella pojalla, joka kylmästi pakkopalautettiin kesken hakuprosessin ja joka seuraavana päivänä sai hallinto-oikeudelta toimeenpanokiellon. Zaki haluaisi päästä takaisin kotiin, töihin, kouluun, mustikkametsään ja harrastusten pariin. Elämään. Olemaan niin kuin kaikki muutkin nuoret 100-vuotiaassa Suomessa.

IMG_6969.JPG

Afganistanissa hänellä ei ole ketään, on vain pelko. Suomessa hän ehti saada perheen, ystäviä, työpaikan ja edetä jo pitkälle kieliopinnoissa. Lainasin hänen FB-seinältään kuvat, joita tässä käytän. Hänestä voisi sanoa Aleksis Kiven sanoin: ”Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen”.

Zakilla on monta kohtalotoveria. Liian moni ei ole saanut Suomessa oikeutta, pakolaisina maahan saapuneita on kohdeltu kuin rikollisia ja pahantekijöitä ja kuskattu kesken hakuprosessin kiireellä ulos, pois silmistä.

Vaan ei pois meidän mielestämme!

 

 

 

 

 

 

 

 

Jussi Niinistön kiihkon ei saa antaa runnella uskoa ihmiseen ja ihmisyyteen

Lapsuuden kirkonkylässä asui ”herrojen Eeva”, vuokrahuoneessa Kuokkasen kauppaa vastapäätä. Koskelan Baari oli ihan vieressä, sieltä oli hyvä rohkaisuryypyn jälkeen pistäytyä päiväkahvilla. Kun Eeva tuli raskaaksi ja sai lapsen, sille etsittiin elättäjää. Ruokkomaksuille joutui kylällä tuttu mies, perheenisä, maanviljelijä ja luotettu kunnallispoliitikko. Skandaali oli tietysti tuohon aikaan 3000 asukkaan kylässä suuri, niin kuin aina näissä sukupuoliasioissa, mutta se asettui ja kylä jatkoi elämäänsä.

Pitäisikö sitten tuollaisten tapausten varalta olla luottamatta ihmiseen, menemättä naimisiin ja hankkimatta lapsia? Ovatko kaikki miehet ja naiset petollisia huijareita? Tuskinpa vain, joitakin vietti vie ja aviolupaus unohtuu, toiset eivät siitä kovin paljon perusta alunperinkään.

Ihmisten välisissä suhteissa pitäisi kuitenkin aina perustaa tekonsa ja toimensa siihen, että luotetaan toiseen ihmiseen, hänen hyväntahtoisuuteensa ja rehellisyyteensä. Avioliitossa ja muissa suhteissa sitten katsotaan, että itse toimitaan avoimesti ja hyvässä hengessä ja että toinenkin tekee niin. Jos on syytä epäillä, että toinen on täysi lurkki, niin olisi ehkä syytä olla solmimatta sitoumuksia.

Sama koskee mielestäni kansalaisia. Jos Suomen valtio ottaa ihmisen hakemuksesta kansalaiseksi, valtio luottaa tällöin henkilön hyväntahtoisuuteen ja haluun asua ja elää kunniallisena, luotettavana kansalaisena. Muussa tapauksessa kansalaisuutta ei myönnetä. Näinhän lakikin sanoo.

kansalaisuuslaki
Kansalaisuuslaki, 13. pykälän loppu

Suomalaisista monet tuntevat epäluottamusta venäläisiä naapureita kohtaan. Myös niitä venäläissyntyisiä ihmisiä kyräillään, jotka ovat muuttaneet Suomeen, asettuneet elämään ja hakeneet ja saaneet kansalaisuuden. Pitkät sodat, sukulaisten kaatumiset, karjalaiset evakot ja ryssä viholaisena ovat vielä muistissa, ja itsenäisyyspäivinä muistutellaan. Vanhempien ihmisten tuntema kauna on vielä melko luonnollista, vaikkakin turhaa, mutta nuoremmalla polvella – jo minunkin ikäisilläni kohta kuusikymppisillä – tämä on usutettua ennakkoluuloa, josta olisi jo aika kasvaa irti. Hyvä yhteiselo sekä omien että naapureiden kesken perustuu aina luottamukseen ja turhista ennakkoluuloista vapautumiseen.

Suomessa, niin kuin muuallakin maailmassa, on nousussa yleisiä kansalaisoikeuksia ja moniarvoisuutta vastustava, äärikansallismielinen tapa harjoittaa politiikkaa. Meillä on suuri määrä poliitikkoja, jotka mielellään hyödyntävät pienenkin vihan ja epäluulon, jota joku kansanosa tuntee toista kohtaan, herättelevät sitä ja työntelevät sytykkeitä liekkeihin.

Tällä kertaa liikkeellä on uusfasistinen puolustusministeri Jussi Niinistö, joka on keksinyt, että venäläiset kaksoiskansalaiset ovat uhka maallemme. Puolustuvoimista on valunut tietoa siitä, että heidät on asetettu erityistarkkailuun. Niinistö itse käsittelee samanaikaisessa blogikirjoituksessaan venäläisiä nimellä ”vihreät miehet”. Tämä on luonnollisesti vain tapa kertoa, että venäläiset noin ylipäätään ovat epäluotettavia, eikä heitä pitäisi päästää maahan ollenkaan, mutta jostainhan on aloitettava. Puolustusministerin virkaan päässeellä on oiva tilaisuus tarttua nimenomaan armeijan virkoihin ja julistaa diskriminoivaa agendaansa julkisesti mahdollisimman monella foorumilla ilman, että kukaan voi estää tai edes pahemmin paheksua. Puolustajien joukko on heti suuri. Jopa osa venäläisestä vähemmistöstä on huolissaan putinilaisesta vaikutuksesta – ehkä syystäkin, mutta unohtaen sen, että ihmiset ja kansalaiset, myös venäläiset, ovat yksilöitä ja oikeutettuja yksilölliseen, mutta aina yhtäläiseen kohteluun kansalaisina.

Kun puhutaan puolustusvoimien asioista ja etenkin SALAISUUKSISTA, on todella helppoa kiihottaa kansanryhmää vastaan. Johtavassa asemassa olevalla henkilöllä onkin siksi erityisen tärkeä tehtävä keskustella tuollaisista asioista riittävän diskreetisti asianosaisten kanssa. Tarpeellisten toimenpiteiden kriisien aikana tai niihin valmistautuessa on oltava nopeita, täsmällisiä ja vain pienten piirien tiedossa. Rajat kiinni –joukkojen älämölöä tuskin tarvitaan vahvistamaan päätöksentekoa. Tiedustelutehtävät ovat salaisia, vakoojia on ja tulee aina olemaan sekä valtion laitoksissa että yksityisissä yrityksissä. Kaikki ovat yksityistapauksia ja sellaisina käsiteltävä. Mikään kansa, venäläisetkään, ei ole kokonaisuutena paha tai pelättävä.

Sama koskee pakolaisina maahan muuttaneita ihmisiä. Voi olla inhimillistä, että presidentti juhlapuheissaan osoittaa tietämyksensä: salaista tiedustelutietoa on luovutettu minulle, johtajalle, ja siksi voin kertoa, että jotkut tulevat pahat mielessä. Ehkä tuolla oli tarkoitus myös myöntää lupa hermostuksen vuoksi käydä häiritsemässä saapuneita pahoja. Taitava johtaja, empaattinen ja rauhantahtoinen, olisi kuitenkin todennut vain sen tosiasian, että maahamme on saapunut ihmisiä, jotka ovat tulleet tänne hyvät mielessä: etsimään turvaa, kotoutumaan, opiskelemaan kielen, tekemään työtä ja rakentamaan maata. Osa kotoutuu, saa työpaikan ja jää pysyvästi asumaan, mikä olisi maamme kannalta toivottavaa.

Oli ihminen lähtenyt maastaan sodan ja vainon, tai työ- ja perheasioiden vuoksi, häntä on arvostettava ihmisenä ja kansalaisuuden saatuaan kohdeltava kansalaisena. Kansainvälisesti epävarmoina aikoina emme saa antaa pelkureiden ja pyrkyreiden liikaa vaikuttaa valtakunnan politiikkaan.

Yksi Putin ja perussuomalainen hallitus eivät saa määritellä sitä, mikä on Suomen suhde demokratiaan, tasa-arvoon ja yhtäläiseen ihmisarvoon nyt ja kaukana tulevaisuudessa.

Kirjoituksen linkit helpommin klikattavina:

Yle: Puolustusvoimat laittoi Venäjän kaksoiskansalaiset erityistarkkailuun

Yle: Niinistö: kaksoiskansalaisuuden poissulkemiselle on painavat perusteet

Jussi Niinistö ja vihreät miehet:

Iltalehti: Niinistö kiistää, että puolustusvoimat rajoittaisi Venäjän kaksoiskansalaisten

ottamista töihin

Älä vaikene, älä hyssyttele!

Rasmus-ryhmän rasisminvastaiseen keskusteluun osallistui jälleen kerran huolestuneita ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että rasismin vastustaminen lisää rasismia. Esiin nostettiin taas myös tolkun ihmiset, jotka kuulemma ymmärtävät, että rasismi on Suomessa marginaali-ilmiö. Ja osaavat siis olla hiljaa.

Juuri tällaiset tolkun ihmiset mahdollistivat natsien valtaannousun Saksassa. Kun kielletään vastustamasta ja sanotaan, että rasistien on sallittava tehdä omaa politiikkaansa, ollaan jo aika pitkällä.

Tavallisen kadunmiehen rasismi kasvaa taloudellisesti huonoina aikoina kateudesta ja katkeruudesta, mutta moninkertaistuu, kun sille on yllyttäjiä. Juurisyyt pitäisi poistaa kummassakin päässä. Tällaisina  aikoina, kun rasismiin suorastaan kehotetaan, ei riitä syrjäytymistä ehkäisevä, vuorovaikutusta lisäävä toiminta nuorison parissa.

On tehtävä työtä myös kiihottajien joukossa, nostettava esiin törkeimpiä rasismin ilmentymiä. Itse olen huomannut jo vuosia sitten, että ehkä tärkein työ rasisminvastaisessa työssä olisi saada ne tolkun ihmiset, tavalliset keskiluokkaiset kansalaiset ymmärtämään, mitä rasismi on ja mitä se aiheuttaa yhteiskunnassa. Eikä pelkästään huomaamaan, vaan toimimaan ja jättämään äänestämättä johtajia, jotka sallivat yhtäläistä ihmisarvoa mitätöivän politiikan ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen ja tekevät yhteistyötä sen harjoittajien kanssa. Laajan yhteisymmärryksen tässä asiassa olisi synnyttävä ajoissa, ei vasta sitten, kun poliittisen ilmapiirin koveneminen on johtanut hirmutöihin.

”Tolkun ihmisiä” ovat näinä aikoina monesti myös ne, jotka hiljaa sisimmässään ovat sitä mieltä, että ”maahanmuuttokriitikkojen” pitäisikin saada touhuta ja pitää Suomi puhtaana. Heidän joukossaan ovat myös he, jotka ovat rasististen poliittisten toimijoiden valtakaudella päässeet hyviin asemiin ja virkoihin, eivätkä halua horjuttaa asemiaan.

Tolkun ihmisten joukossa on valtava määrä ihmisiä, jotka haluavat, että rasismista ei puhuta, jotta olisi ihan rauhallista. Juuri siksi siitä on puhuttava ja Suomessa elävää, hyvin laajaa muukalaisvastaista ajattelua on nostettava esille monella eri tavalla. Rasismia ei ole vain se, että kadulla joku solvaa mustaihoista ihmistä. Rasismi ei ole meillä marginaali-ilmiö, vaikka fyysisesti väkivaltaiset rasistiset ryhmät ovat pieniä.

Vieraanpelkoista, syrjivää ajattelua on meissä kaikissa. Juuri nyt liian monet ovat päästäneet sen vaikuttamaan arkisissa toimissaan, ammatissaan, työhönotossa, politiikassa, naapurisuhteissa. Siitä kaikesta pitää ja saa keskustella. Vaikeneminen ei tässä asiassa ole hyve. Rasistia kohtaan ei voi olla tasapuolinen.

Suomen kehotetaan kitkemään rasismia.jpg
Euroopan neuvosto kehotti Suomea kitkemään rasismia ja syrjintää jo vuonna 2013

Huolestuneet ihmiset ovat osaltaan oikeassa siinä, että rasismi lisääntyy, kun rasistit saavat huomiota. On kuitenkin huomattava myös se, että siinä vaiheessa, kun julkinen keskustelu nousee niihin määriin, että tällainen ilmiö syntyy, ollaan jo rasismin etenemisessä kovin pitkällä. Tässä vaiheessa ei enää auta sanoa, että ollaan ihan hiljaa, niin paha menee pois.

Timo Soini saatteli Suomen lupsakkaasti rasismin tielle

 

1200CA43C61945EA 939B4F2DD333EF9B
 Kuva: Sami Kero / HS

Ennen vaaleja v. 2011 Timo Soini opetti kansalaiselle, että jos sinulla on mielipide, se on sinun omasi eikä sitä oteta sinulta pois. Perussuomalaiset ymmärsivät asian myös niin, että mistään ei tarvitse tietää mitään. Jos vain on joku mielipide, niin sillä päihittää kenet hyvänsä.

Soini pyrki osoittamaan olevansa oikeamielinen ja hyvä ihminen, joka hyväksyy kaikkien mielipiteet. Perussuomalaisissa on tilaa kaikille. Kiero populisti ei samaan hengenvetoon kerro, että mielipiteenvapaus ei tarkoita, että perussuomalaisilla olisi oikeus sanoa ja tehdä kenelle tahansa mitä tahansa. Myös perussuomalaisten tulee noudattaa maamme lakeja.

Media on hyysännyt Soinia kaikin keinoin. Kaikki halusivat olla mukana jutussa, jossa kouluttamaton ja sivistymätön kansanosa nostetaan mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Oikeastihan sitä ei tehty, eikä vilpittömästi haluttukaan tehdä, vaan siivottomaan kielenkäyttöön taipuvainen väki nostettiin mukaan äänestämään Soinia ja keskustelupalstoille suoltamaan ahdistusta ja vihaa Soinin poliittisen vastapuolen ja vastustajien päälle. Estoitta, ilman mitään käytöstapoja tai moraalia – heillähän on puoluejohtajan ja nyt vieläpä ulkoministerin hyväksyntä. Timo Soini ohjaa sivusta lupsakkaasti, minne päin solvausten tulvaa olisi syytä kohdentaa: fillarikommunisteihin, homoihin, abortin tehneisiin naisiin ja naisiin ylipäätään. Halla-aholaiselle joukkiolle, perussuomalaisten poliisikansanedustajille ja puolueen rasistiblondeille hän on antanut mandaatin pitää meteliä vähemmistöryhmistä, islamista ja ”mutavyörystä”.

halla-aho-ja-aarioikeistosidonnaisuudet

Kun kaikki kiihotus sitten johti ensimmäiseen selkeästi poliittiseen väkivallantekoon ja kuolemaan, havahduttiin hetkeksi. Mutta silloinkaan perussuomalaiset eivät osallistuneet muulla tavoin, kuin lähettämällä ongelmanuorensa häpäisemään väkivaltaa vastustanutta joukkomielenosoitusta. Yksi kansanedustaja sanoi olevansa enemmän kiinnostunut ääriryhmän vastamielenosoituksesta.

laura-huhtasaari-rajat-kiinni-2

Peli poikki -mielenilmaisulla valtava joukko ihmisiä yritti osoittaa maamme johdolle, kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Se ei siinä täysin onnistunut. Seuraavalla viikolla hallituspuolueiden edustajat julistivat kilvan, että nyt on kaikki kunnossa, me olemme yhdessä tuominneet väkivallan.

Ei sivistynyt kansa tarvitse hallitusta tuomitsemaan väkivaltaa. Väkivallan tuomitseminen on selviö ja meillä on lait, joiden mukaan pitäisi toimia, kun väkivaltaa harjoitetaan ja yhteiskuntajärjestystä horjutetaan. Ongelmamme on se, että vihaan ja siitä väistämättä seuraavaan väkivaltaan yllytetään hallituspuolueiden sisältä. Jotkut kansanedustajat tukevat julkisesti sellaisiakin äärijärjestöjä kuin Rajat kiinni -liike, Suomi ensin-liike ja väkivaltaiset katujengit Soldiers of Odin. Muutkaan kansanedustajat eivät vieläkään ole tuominneet niiden toimintaa. Muslimivastainen kohu-uutisten linkittely ja niihin liittyvä aggressiivisten kommenttien keräily on monen perussuomalaisen ja jopa kokoomuslaisen kansanedustajan päivittäinen harrastus. Väkivaltaisen toiminnan ja eduskunnasta ohjatun kiihottamisen sallitaan jatkua vuodesta toiseen.

Kaikki me huomaamme, kuinka ikäväksi ilmapiiri on muuttunut. Ja tässä tilanteessa Suomen hallitus vielä kehuskelee miettivänsä jatkuvasti uusia keinoja, millä Suomi saataisiin muiden maiden silmissä näyttämään mahdollisimman luotaantyöntävältä maalta. Siinä tavoitteessa toki  onnistutaan päivä päivältä yhä paremmin.

Timo Soinilla ja hänen joukkiollaan on jo käsissään verta. Eivät ole puhtain käsin enää liikkeellä myöskään perussuomalaisten kanssa yhteistyötä tekevät poliitikot. Ennustan, että kuolemiin johtava poliittinen väkivalta ei jää tähän, jos ei jotain konkreettista tehdä ja lopeteta väkivallan lietsontaa.

rydman-15
Sekään ei riitä, että puolue sanoo etsivänsä keinoja vähentää arkipäivän syrjintää. Se ei vähene, jos samanaikaisesti sallitaan sen kiihottaminen eduskunnasta.

Kansan tästä asiasta on huolta pidettävä. Äänestäjien on vaadittava edustajiltaan, että he lopettavat vaikenemisen ja rasismin kanssa flirttailun. Yhä isomman kansanosan pitäisi myös osallistua kansalaiskeskusteluun, nostaa esille rasistista toimintaa ja vaatia rangaistuksia rikoksista sekä ääriliikkeiden lakkauttamista. Keskustelu on kovaa, mutta se on sitä juuri siksi, että emme uskaltaisi estää rasismin ja uusfasismin etenemistä.

Peli ei vielä ole poikki. Niin pitkään vihelletään, että se menee poikki.