Itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Syntymäpäivänsä kunniaksi toivoisin isänmaan antavan lapsilleen ja maailman lapsille sellaisen lahjan, että sen hallintoelimet alkavat rehdisti noudattaa lakia ja erityisesti ulkomaalaislain pykälää numero 100. Se kuuluu näin.

100 §
Turvallinen alkuperämaa
Hakijalle turvalliseksi alkuperämaaksi voidaan hakemusta turvapaikkamenettelyssä ratkaistaessa katsoa valtio, jossa hänellä ei ole vainon tai vakavien ihmisoikeusloukkausten vaaraa.
Turvallisen alkuperämaan arvioinnissa otetaan erityisesti huomioon:
1) toimiiko valtiossa vakaa ja demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä;
2) onko valtiossa riippumaton ja puolueeton oikeuslaitos sekä vastaako oikeudenkäytön taso oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavia vaatimuksia; ja
3) onko valtio liittynyt keskeisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja noudattaako valtio niitä ja onko valtiossa tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

Jokainen ymmärtää, että useat maat, joista meille on viime vuosina tullut pakolaisia, eivät vielä täytä näitä kriteerejä. Irak, Afganistan ja Syyria ovat kaaostilassa. Sieltä vainoa paenneita ja äärimmäisen vaikean matkan tehneitä ihmisiä on epäinhimillistä pakottaa palaamaan.

Ulkomaalaislain tarkoitus on lakitekstinkin mukaan ”toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa” sekä ”edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset”.

Lain tarkoitus on siis edistää ja helpottaa maahanmuuttoa. Sen päämääränä ei ole, niin kuin nyt näyttää, maahanmuuton estäminen sellaisista maista, joista tulevat ärsyttävät muukalaispelkoisia suomalaisia, pakolaisten ajaminen takaisin taipaleelle kansainvälisistä sitoumuksistamme ja ihmisten todistetusta hädästä piittaamatta, eikä Maahanmuuttoviraston tulostavoitteiden täyttäminen seurauksista välittämättä.

100-vuotias Suomi, ole armollinen, tulkitse lakia parhain päin ja ihmisyyden hyväksi. Siihen on suvereenilla, pitkän rauhan kauden eläneellä valtiolla kaikki keinot ja osaaminen. Pakolaisten huono kohtelu raatelee heitä ja kaikkia hyväntahtoisia ihmisiä, jotka joutuvat seuraamaan pakkopalautettujen hätää.

Miksi lahja lapsille? Siksi, että lastemme pitää saada huomata, että elämme maassa, joka haluaa tehdä oikein, tehdä hyvää. Silloin heistäkin kasvaa tasapainoisia, oikeamielisiä kansalaisia. Ja siksi, että monet lapset ja nuoret, jotka nyt olemme lähettäneet takaisin kärsimysten keskelle, piileksimään ja pelkäämään tuntemattomien nurkissa, olisivat olleet oikeutettuja jäämään.

Sellainen on tilanne mm. Zakilla, nuorella pojalla, joka kylmästi pakkopalautettiin kesken hakuprosessin ja joka seuraavana päivänä sai hallinto-oikeudelta toimeenpanokiellon. Zaki haluaisi päästä takaisin kotiin, töihin, kouluun, mustikkametsään ja harrastusten pariin. Elämään. Olemaan niin kuin kaikki muutkin nuoret 100-vuotiaassa Suomessa.

Afganistanissa hänellä ei ole ketään, on vain pelko. Suomessa hän ehti saada perheen, ystäviä, työpaikan ja edetä jo pitkälle kieliopinnoissa. Lainasin hänen FB-seinältään kuvat, joita tässä käytän. Hänestä voisi sanoa Aleksis Kiven sanoin: ”Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen”.

Zakilla on monta kohtalotoveria. Liian moni ei ole saanut Suomessa oikeutta, pakolaisina maahan saapuneita on kohdeltu kuin rikollisia ja pahantekijöitä ja kuskattu kesken hakuprosessin kiireellä ulos, pois silmistä.

Vaan ei pois meidän mielestämme!