Suomi on ottanut liian vähän pakolaisia

Tutkin YK:n pakolaisjärjestön, UNHCR:n tilastoja vuodelta 2014 selvittääkseni hiukan sitä, miten Suomi sijoittuu. Poimin mukaan kolme Euroopan maata, joiden talous on ollut, ja on, meitä selvästi heikompi, sekä kolme Pohjoismaata, joiden kanssa meidän voisi kuvitella toimivan tässä asiassa melko lailla yhteneväisesti, jaammehan kai saman pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden kulttuurin, sivistyksen ja moraalin.

Pakolaistilasto

Kirjaan tähän vielä erikseen  UNHCR:n rekisteröimät pakolaiset ja turvapaikanhakijat meillä ja läntisessä naapurimaassamme joulukuun lopussa v. 2014:

SUOMI:     13.552

RUOTSI: 198.991

Vaikka nyt liikkeelle lähtenyt väki näkyy jo näissäkin tilastoissa, niin viime vuoden joulukuun jälkeen tilanne on tietysti vielä muuttunut dramaattisesti. Euroopan eteläiset maat ovat saaneet enemmän kuin oman osuutensa arabimaista ja Afrikasta liikkeelle lähteneistä pakolaisista. Mutta edelleen jatkuu periaatteessa sama tilanne: Suomi on kylmä maa, mutta sijoittuu Euroopassa lähinnä henkisesti kylmien maiden luokkaan ja ottaa vastaan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita selvästi vähemmän, kuin saman elintason naapurimaat ja suhteessa bruttokansantuotteeseen vielä huomattavasti vähemmän, kuin monet köyhät itäisen Euroopan maat. Ja nekin raukat, jotka tänne raukoille rajoille saakka jaksavat vaeltaa, saavat joiltakin hyisen vastaanoton.

Meillä ei ole mitään syytä surkutella kohtaloamme. Ihmiset ovat lähteneet pakomatkalle ja tässä akuutissa tilanteessa meidän on tehtävä osuutemme. On erittäin valitettavaa, että poliisin voimavaroja pitää nyt keskittää siihen, että pakolaiset ja esim. Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijät ovat turvassa joiltakin oman maan kansalaisilta. Poliisinkin pitäisi tässä tilanteessa pystyä käyttämään kaikki liikenevät voimansa siihen, että pakolaisten vastaanotto ja heidän asioidensa käsittely sujuu mallikkaasti.

Tiedän, että pakolaiskeskusten oma väki ja tuhannet vapaaehtoiset tekevät parhaansa, että maahamme saapuvat, sotaa ja vainoa paenneet, omaisuutensa ja kotimaansa menettäneet ihmiset tuntisivat itsensä luonamme vähintään turvatuiksi, mieluummin lämpimästi tervetulleiksi.

Siihen meidän on nyt kaikkien yhdessä pyrittävä.