Jos ei olisi prosoivia paitoja, ei olisi natseja?

Meillä on Suomessa poliittinen joukkio, jonka toiminta perustuu syvään vihaan muita ihmisiä kohtaan. Erikseen mainittuja vihan kohteita ovat pakolaiset, turvapaikanhakijat, paperittomat, seksuaalivähemmistöt, naiset, somalit, juutalaiset, arabit, afrikkalaiset, ruotsinkieliset, romanit, saamelaiset, susien suojelijat, kehitysmaalaiset sekä muut poliittiset puolueet ja ryhmittymät.

Vihajoukkioon kuuluvat hallituspuolueista Sininen tulevaisuus kokonaisuudessaan ja Keskusta ja Kokoomus osittain ja muista eduskuntapuolueista Perussuomalaiset kokonaisuudessaan. Yksittäisiä vihaajia on muissakin puolueissa.

Jotkut näiden ryhmittymien toimijat osaavat hiukan toisia paremmin pidätellä pahimpia asiattomia purkauksia, mutta esim. Timo Soinin Vihreitä demonisoiva asiaton vihapuhe ei millään tavalla eroa Jussi Halla-ahon vastaavasta.

Ulkomaalaisiin kohdistuva syvä pelko on koko joukkiolle yhteinen ja on jo manifestoitunut rasistisessa maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa. Surullisella tavalla se näyttäytyy syvässä hiljaisuudessa, jolla hyväksytään lapsiperheiden pakkopalauttaminen epäinhimillisiin olosuhteisiin.

Vihajoukkion hankkima vaikutusvalta näkyi karulla tavalla itsenäisyyspäivänä, Suomen 100-vuotisjuhlassa. Julkiseen muukalaisvihaan sitoutuneet puolueet ja järjestöt ovat jo useana vuonna marssineet itsenäisyyspäivänä – siis sellaiset ihmiset, jotka haluavat julkisesti näyttää kuuluvansa rasistiseen, uusfasistiseen fraktioon ja jotka hyväksyvät marssivaan joukkoonsa myös avoimesti natsitunnuksin esiintyvät henkilöt. Nyt marssijoiden määrä on noussut jo tuhansiin.

Tässä joukkiossa virtaava viha on niin syvä, että pienimmästäkin syystä se pulpahtaa esille fyysisten väkivaltaisuuksien muodossa. Asiaa yritetään vähätellä pitämällä sakki erikseen muusta kansasta, varaamalla kaupungin keskustasta edustava reitti rasistimarssijoille ja rakentamalla poliisiautojen avulla muureja siten, että rasistien ja tavallisten kansalaisten reitit eivät kohtaa. Natsiväki itse ja osa poliisista kutsuu tätä soihtukulkueen turvaamiseksi.

Kaikesta huolenpidosta huolimatta kävi jälleen kerran niin, että yksi väärän näköinen paita oli liian lähellä, viha kuohahti ja rasistit pahoinpitelivät joukolla nuoren miehen. Poliisit lähettivät valtion turvaamat pahoinpitelijät jatkamaan marssiaan ja siivosivat vaarallisen provokaattorin syrjään.

Näin kertoo Helsingin Uutiset Helsingin poliisin rikoskomisario Hannu Kortelaisen kommentoineen tapahtunutta:

Miehen kimppuun käyneitä henkilöitä poliisi ei kuullut eikä ottanut heidän tietojaan.
– Vaikea sanoa, miltä tilanne on siinä vaiheessa näyttänyt. Poliisi on toiminut harkintansa mukaan, Kortelainen sanoo.
Hän huomauttaa, että pahoinpitelyä edelsi nuoren miehen provokaatio uusnatseja vastaan.
– Provokaatio ei oikeuta pahoinpitelyyn. Mutta ilman provokaatiota ei olisi ollut pahoinpitelyäkään.

Jos ei olisi prosoivia paitoja, ei olisi natseja?

Tämä kaikki menee niin kuin on aiemminkin mennyt. Pikkuhiljaa hivuttamalla ja pelottelemalla. Väkivalta jatkuu sekä puheissa että teoissa, vastustajat yritetään pitää hiljaisina törkypuheilla, hallitus antaa kaiken tapahtua ja vaatii työrauhaa talouden kuntoonsaattamiseen. Poliisi valjastetaan rikollisjoukkioiden näyttävään saattelemiseen ja uusfasismin ja rasismin vastustajat syyllistetään häiriköiksi ja – ulkoministerin termein – kommunisteiksi. Ja niin jatkuu rasismin kierre. Vihamielinen käyttäytyminen kaikkia vähänkin erilaisia kohtaan lisääntyy, myös hallintokoneistossa, ja sitä mukaa kasvaa myös kansan paha olo.

Kiihottajat kertovat, poliisi Kortelaisen logiikalla, että kaikki johtuu siitä, että jotkut tulevat tänne pahat mielessään.