Meille rasismin vastustajille sanotaan usein näin vaalien alla, että onhan se ihan oikein rasismia vastustaa, mutta onko niiden reppanoiden nimi aina mainittava. Tämä on juuri sellaista vaimentamista, johon tolkun ihmiset natsi-Saksassakin syyllistyivät. Vaikka olisi kysymys sukulaisesta tai millaisesta surkimuksesta tahansa, joka rasismin varjolla pyrkii nostamaan omaa egoaan, hänen ei pidä sallia sitä tehdä. Ei edes säälistä.

Ei ole mitään järkeä pyrkiä hygienian nimissä pitämään vaalikeskustelua sellaisena, että pidetään nimet ja kuvat poissa julkisuudesta ja kerrotaan, että siitä ja siitä puolueesta on tullut tällaisia kamaluuksia. Ja sitten toivotaan, että ihmiset eivät äänestäisi sellaista kamalaa puoluetta. Ihmiset äänestävät ihmistä ja vaikka he äänestäisivät ihan siivoakin ihmistä, tämä saattaa kuulua rasistipuolueeseen ja hiljaa sallia hyvinkin kyseenalaisen toiminnan.

Juuri nyt, kun vaaleissa on sosiaalisella medialla koronan vuoksi entistä suurempi merkitys, siellä käyty keskustelu on yhä tärkeämpää. Satunnaisellekin kävijälle on näytettävä, millaista väkeä ja millaisella agendalla suomalaiset eduskuntapuolueet ovat värvänneet pyrkimään kuntapäättäjiksi. Perussuomalaisilla ei johtajansa esimerkin mukaan usein ole edes tarkoitus saada kuntiin asiallisia toimijoita, vaan häiriköitä, hidastajia ja rasistisen aatteen levittäjiä.

• 

• 

Ei ole maalittamista mainita poliitikon nimi ja kertoa hänen kyseenalaisista, valheellisista ja rasistisista kommenteistaan tai kirjoituksistaan. Ehdokkaan rasistisen vaalijulisteen kommentointi julkisesti on myös sallittua. Hyssyttelyllä ja peittelyllä ei edistetä hyvän, vaan pahan leviämistä. Ei kannata myöskään sanoa, että eihän niitä äänestetä. Ehkä ei tarpeeksi läpimenoon, mutta joka tapauksessa he ovat osa puolueensa rasistista vaalikampanjaa ja rasistisen puheenparren hyväksyttämistä.

Enää ei pidä tehdä samaa virhettä, jonka Timo Soini median ja muiden puolueiden suosiollisella avustuksella teki: antaa demokratian nimissä rasisteille valtaa. Rasisteja myötäilevän median tai poliitikon ei pidä sallia arvostelun kieltämistä vaikkapa tällä tyypillisellä argumentilla: ”Mitä, eikö tavallinen kansanmies saa sanoa sanottavaansa?”  

On selvää, että asiallinen poliittinen keskustelu on tärkeää. On kuitenkin turha luulo, että persumarssi pysähtyisi asialliseen oman politiikan esittelyyn. Osallistuminen keskusteluun perussuomalaisessa mediassa on sekin vain houkutuslintuna toimimista. Persu poistaa aikanaan kaikki itselleen epäedulliset kommentit, blokkaa ilkeän oikeassa olijan ja selviää voittajana keskustelusta kuin keskustelusta.

Sekä perussuomalaisille itselleen että muulle väelle on tehtävä selväksi, mistä kiikastaa se, että millään kunniallisella puolueella ei ole mahdollisuutta tehdä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Yksi konsti voi olla huumori ja naurunalaiseksi tekeminen – ei ulkoisen olemuksen perusteella, vaan vaikkapa sen, että persu haluaa valtuustoon, koska ei ole homo tai mamu. Moni on tulossa turhiin kaavoituskokouksiin istuskelemaan mielessään helpot tienestit ja maailman herruus. Ja kuitenkin suurten muutosten ja sotealueiden rakentamisen keskellä olisi tärkeää, että valtuustoissa kokoontuisi kunnan poliittinen eliitti tekemään asukkaiden kannalta elintärkeitä päätöksiä.

Rasistisen poliitikon saa ottaa kiinni sanoistaan jo siinä vaiheessa, kun hän pyrkii valtuustoon. Ei tarvitse odottaa sitä, että hän alkaa huudella totuuksiaan eduskunnan puhujapöntöstä.