Sulkeeko rehti yrittäjä ovet maksavilta asiakkailta?

Kuva: Romano Missio

Romanimiesten pääsy ravintolaan estettiin. Naiset ja 5-vuotias tyttö eivät päässeet kylpylään. Äitiä ja lasta ei päästetty jouluostoksille lelukauppaan. Romaniseurueelle ei ollut sijaa Ruotsin laivalla.  Näitä uutisia julkaistaan tasaiseen tahtiin vuodesta toiseen. Ne ujuvat uutisvirrassa ohi ja unohtuvat, jättäen korkeintaan saman opitun muistijäljen: taas niistä romaneista oli harmia. Ja kuitenkin heitä ei oteta asiakkaiksi vain sen vuoksi, että he ovat romaneja.

Kuinka voi olla, että yli 500 vuotta maassamme asuneet ihmiset ovat yhä rasistisen syrjinnän uhreja? Eivätkö pienen vähemmistön vähän erilaiset tavat ja puvut voisi jo lakata meitä harmittamasta?

Kun romanit 1500-luvulla lähtivät asuinsijoiltaan Intiassa ja etsivät toimeentuloa Keski-Aasian, Lähi-Idän ja Euroopan maista, he kulkivat kylästä kylään tehden töitä, joita saivat ja joista vähän rahaa sai: hevoskauppaa, kaupustelua, eläinten käsittelyä, tanssia ja laulua. Varkauksiakin tehtiin ja tietysti kävi myös niin, että jos jotain oli kadonnut, kiertävää, kylästä jo poistunutta porukkaa oli helppo epäillä. Moldaviassa ja nykyisessä Romaniassa romanit pakotettiin orjuuteen. Itävalta-Unkarissa 1700-luvulla heidät pakkosulautettiin valtaväestöön ja romanilapset riistettiin vanhemmiltaan. Monissa maissa, myös Suomessa, romaneilta kiellettiin kaikki kirkon palvelut, kuten vihkiminen, hautaaminen ja kastaminen.  

Toisen maailmansodan aikainen sorto ja holokausti olivat järkyttävä jatko vuosisatojen vainolle. Vähintään 500 000 romania murhattiin. Sodan jälkeen Itä-Euroopan maissa romanit joutuivat surkeaan asemaan. Heihin kohdistettu syrjintä paljastui kunnolla vasta Neuvostoliiton hajottua. Kovin paljon ei tilanne ole vieläkään parantunut. Muureja on rakennettu erottamaan romanigetot muusta väestöstä. Monet tšekkiläiset romanit ovat 2000-luvulla muuttaneet Kanadaan – siis joutuneet yhä vain kiertolaisiksi. Slovakiassa ja Unkarissa oli 1990-luvulla romaneihin kohdistuva väkivallan aalto. Monissa Itä-Euroopan maissa romanilapsia sijoitetaan automaattisesti erityislasten tai vammaisten kouluihin. Romaninaisten pakkosterilointia tapahtuu vielä nykypäivänäkin. Aivan samaa vainoa toistamme me suomalaiset: porttikiellot lelukauppaan, laivalle tai ravintolaan ovat törkeää erottelua ja rotusyrjintää.

Yhä he kuitenkin hämmästyttävän tyynesti suhtautuvat asiaan ja yrittävät vain luovia ja elää elämäänsä, elättää itsensä ja perheensä. Köyhimpiä eurooppalaisia romaneita saapuu Suomeen istumaan kadulle räntäsateeseen kerjuukupin kanssa. Kärsivällisesti odottamaan pieniä almuja, jotka ovat iso apu perheen elatukseen kotimaan köyhässä getossa. Ja maassa viisisataa vuotta eläneet saavat vartijan rinnallensa, jos uskaltautuvat vaatekauppaan.  Milloin olet kuullut romaniterroristeista?

On selvää, että kiertävä elämä, heikko toimeentulo ja siitä johtuva varastelu ja muu rikollisuus, alituinen halveksituksi tulo, pelko ja pakoilu jättivät leiman ihmisiin. Se myös yhdisti, omat tavat ja kulttuuri tulivat hyvin tärkeiksi eikä mistään omasta hevin haluttu luopua. Vapaus haluttiin säilyttää, viranomaismääräyksiä ei haluttu noudattaa ja alkuun oli vaikeuksia antaa lapsille keskeytymätöntä kouluopetusta. Romanit suhtautuivat usein torjuvasti valtaväestöön ja valtaväestö romaneihin. Muistan itsekin halveksivat mustalaislorut, joita lapsena kylällä opimme lällättelemään.

Maailma on muuttunut. Suomessa romanit eivät enää kymmeniin vuosiin ole viettäneet kiertolaiselämää eikä heitä erota valtaväestöstä oikeastaan muu kuin naisten perinnepukeutuminen. Laki romanien asunto-olojen parantamisesta saatiin v. 1976 (vasta silloin!), minkä ansiosta romaneille myönnettiin kuntien vuokra-asuntoja ja heidän asumisolonsa paranivat. Ja sitä myötä lasten koulunkäynti, nuorten ja aikuisten opiskelu ja työssäkäynti. Romanit toimivat järjestöissä, seurakunnissa ja vapaaehtoistöissä niin kuin muutkin kansalaiset.

Asunnon saannissa ongelmia tuottaa yhä etninen syrjintä. Samoin työpaikan löytymisessä. Aivan samoin kuin maahanmuuttajilla, romanin vähän vieraampi, monesti ruotsinkielinen, mutta romaninimeltä kalskahtava nimi saattaa aiheuttaa sen, että hakemus ei johda haastatteluun. Jotkut pitävät Suomen romaneja yhä outoina ja vieraina ja heidän kulttuuriaan omituisena – suomalainen kulttuuri kun on niin jaloa ja esimerkillistä. Ja kuitenkin romani on naapurina ja työntekijänä ihan samanlainen kuin muutkin naapurit ja työntekijät.

Turussa oli kunnallisvaaliehdokas Paco Diop kiinnittänyt huomiota siihen, että vaaleissa ei näyttäisi olevan ehdokkaana yhtään romania: ”Kyllä täällä ihmettelen miten romaniehdokkaat nyky-Suomessa ovat tällä hetkellä edustettuina kuntavaaleissa, kun puolueet inkluusion nimessä etsii lisää ehdokkaita. Jotain kummallista on kestänyt jo kauan ja siihen pitää puuttua.”

Voin hyvin kuvitella, miltä tuntuu vastikään Suomeen muuttaneesta alkaa rakentaa omaa elämää maassa, jossa viisisataa vuotta sitten saapuneita pidetään vieraina, alempiarvoisina ja kelvottomina elämään tavallista suomalaista elämää.

Lähteet: Lisa Bjurwald, Euroopan häpeä. Rasistien voittokulku, Art House 2011, https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_romanit , http://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/romanien-oikeudet/

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s