Eilen kirjoitin perussuomalaisista äärioikeistolaisen, rasistisen toiminnan ohjaajina ja innoittajina käyden läpi nuivan vaalimanifestin allekirjoittajat. Samaan teemaan liittyen esittelen perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelman laatijan, Jussi Halla-ahon toimintaa ja yhteyksiä sosiaalisessa mediassa.
Nuivan vaalimanifestin allekirjoittajat yhteiskuvassa v. 2011. Tätä Timo Soini kehuu Peruspomo-kirjassaan erinomaiseksi mainostempuksi.
Vielä Suomessa kansanedustajana ollessaan Jussi Halla-aho oli melko varovainen ja piti mm. Facebook-tilinsä suljettuna, vain omille kavereille tarkoitettuna sivustona. Europarlamenttiin siirryttyään hän muutti sivut julkisiksi ja alkoi entistä häpeämättömämmin kiihdyttää kansaa muslimeja vastaan ja osoittaa sitoutumisensa äärioikeistolaiseen yhteisöön. Tämähän oli Timo Soininkin tarkoitus, Peruspomo-kirjassaan hän kirjoittaa sanoneensa Jussille: ”Jos pysyt holtissasi, niin mene sinne Eurooppaan. Pelastat itsesi, ei sinun siellä tarvitse puolueesta huolehtia mutta pystyt hoitamaan perhe-elämäsi ja muut sinulle tärkeät asiat”.
Seppo Lehto, tunnettu äärioikeistolainen solvaaja ja rasisti kuuluu Jussi Halla-ahon tärkeisiin yhteyksiin. Viime vuonna hän käytti pitkään sivustonsa tunnuskuvana Seppo Lehtoa tukevaa ”Je Suis Sepi” -iskulausetta.
Oman puolueen avoimesti fasistiset jäsenet eivät ehkä ole olleet niinkään tärkeitä Halla-aholle, mutta hän on tärkeä heille. Kuvassa puolueesta potkut saanut Jani Viinikainen.
Jussi Halla-ahon lähestulkoon ainoa tapa tehdä politiikkaa on julkaista seinällään linkkejä maahanmuuttajien tekemiin rikoksiin ja keräillä niihin kommentteja luottokannattajilta. Tässä vain poimintoina muutamia.
Jussi Halla-ahon seinällä käydään välillä kiivasta keskustelua ja siellä saavat esiintyä myös kovempia otteita vaativat kannattajat:
Kannanotto nuorten pakolaisten asuttamista käsittelevään uutisen Jussi Halla-ahon seinällä syksyllä 2015Maahanmuuttopolitiikkaa Halla-ahon seinällä syksyllä 2015
En voi mitenkään ymmärtää, miksi tällaiseen toimintaan ei puututa. Tämä on keskeytyksetöntä, vuodesta toiseen jatkunutta kiihottamista kansanryhmää vastaan. Eikä tämä ole vain Jussi Halla-ahon puuhia, hänen päivityksiään jakelevat ja vastaavia omia päivityksiä tuottavat muut perussuomalaiset kansanedustajat ja tuhannet äänestäjät.
Näin toimii hallituspuolue Suomessa. Pääministeri sanoi aamu-TV:ssä tänään, että mitään ongelmia ei ole, Soinin kanssa on yhdessä rasismi tuomittu.
Poiminta Jussi Halla-ahon Facebookista kesällä 2015
Väkivaltaisten rasististen ja fasististen järjestöjen lakkauttamisesta on vihdoinkin alettu keskustella.
SVL:n (Suomen Vastarintaliikkeen) toiminta on selkeästi lainvastaista ja on siis kiellettävä. Mutta on todettava, että se ei pysäytä rasismin ja väkivallan etenemistä Suomessa. Se ei pysähdy ennen kuin meillä on hallitus, joka ei salli tai jopa suosi rasismia ja väkivaltaa.
Kaikenlaiselle rasistiselle toiminnalle Suomessa on tehnyt tietä Perussuomalaiset r.p. Hommaforumin kautta tunnetuksi tullut ja äänikuninkaaksi noussut Jussi Halla-aho ja hänen perussuomalaiset aatetoverinsa ovat jo kymmenen vuotta jatkaneet keskeytyksettä rasistista kiihottamista.
Perussuomalaisen rasistiryhmittymän, ns. nuivan vaalimanifestin allekirjoittaneet ja ryhmän toimintaan myöhemmin sitoutuneet poliitikot ovat se alkujuuri, josta on lähtenyt liikkeelle mm. aggressiivinen Rajat kiinni –toiminta ja rekisteröitynyt katujengiketju ”Soldiers of Odin”. Perussuomalaiset ovat luoneet mahdollisuudet menestykseen monille netin roskajulkaisulle, kuten MV-lehdelle ja Magneettimedialle. Heidän henkisen tukensa avulla ovat saaneet lisää voimaa ja aatteen paloa myös erilaiset äärioikeistolaiset natsiryhmittymät, kuten SVL.
Kovin usein perussuomalaisten äärioikeistolaisuutta tarkasteltaessa nousee nykyisin esiin vain Olli Immonen, joka on julkaissut näkyvän fasistisia kommentteja ja jopa joutunut hetkeksi eroamaan eduskuntaryhmästä. Ei pidä unohtaa, että koko maahanmuuttajavastainen ryhmittymä työskentelee taukoamatta saman agendan eteen, vaikka into ehkä nyt hieman on hiipunut, kun suuren pakolaismäärän saavuttua Halla-ahokin on todennut pelin menetetyksi.
Käydäänpä muistin virkistämiseksi läpi rasistisen ”nuivan vaalimanifestin” allekirjoittajat:
Juho Eerola: kansanedustaja, allekirjoitushetkellä uusfasistisen Suomen Sisun jäsen. Rasistisista, natseja tukevista lausahduksistaan huolimatta Eerola nostettiin vastikään eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi.
Jussi Halla-aho: Suomen Sisun jäsen. Facebook-sivullaan avointa, julkista muslimeja vastaan kiihottamista harjoittava europarlamentaarikko. Saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Halla-ahoa tukevat myös perussuomalaiset, jotka itse eivät ole profiloituneet rasistisina toimijoina
James Hirvisaari: entinen kansanedustaja, perussuomalaisista natsimielisyyden vuoksi erotettu, Muutoksen riveissä agendaansa jatkanut Suomen Sisun jäsen. Saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Olli Immonen: kansanedustaja, Suomen Sisun puheenjohtaja.
Teemu Lahtinen: kaupunginvaltuutettu, Suomen Sisun entinen puheenjohtaja.
Slunga-Poutsalo on useaan kertaan tiukasti kieltänyt perussuomalaisten rasismin olemassaolon ja natsiyhteydet – siis valehdellut.
Freddy Van Wonterghem, kunnanvaltuutettu, Suomen Sisun jäsen. Saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Myöhemmin halla-aholaiseen rasistiryhmittymään on liittynyt mm. kansanedustaja Laura Huhtasaari, joka jopa piti viime itsenäisyyspäivänä puheen uusfasistisen Suomi ensin -liikkeen tilaisuudessa Helsingissä.
Laura Huhtasaari puhuu natsimielenosoituksessa
Puolustusministeri Jussi Niinistö, joka sanojensa mukaan poistaa aina varmistimen, kun kuulee sanan parlamentarismi, on myös näkyvästi veljeillyt perussuomalaisten rasistirintaman kanssa. Rasistisia ja syrjiviä ulostuloja olemme saaneet lukea myös usealta muulta perussuomalaiselta kansanedustajalta, esimerkiksi Tom Packalénilta, Mika Raatikaiselta, Veera Ruoholta sekä Leena Mereltä.
Ei sovi myöskään unohtaa näiden toimijoiden ympärillä kihisevää kymmenien tuhansien ihmisten joukkoa, joka sosiaalisessa mediassa seuraa johtajiaan ja kuin yhdestä käskystä täyttää sähköpostit, jos joku uskaltautuu kirjoittamaan pakolaisia tai maahanmuuttajia puolustavan tekstin tai arvostelemaan asiattomia kirjoituksia.
Yhteiskunnan ilmapiiri ei sillä parane, että puolueista yksi kerrallaan erotetaan – kokonaan tai vähäksi aikaa – ilmiselvimmät natsit, jotka eivät saa ulostulojaan pysymään seurapiireihin sopivassa moodissa, tai että julkisesti väkivallalla uhkailevat ja väkivaltaa harjoittavilta järjestöiltä kielletään toiminta. Huomattavasti heitä vaarallisempia ovat hallinnossa työskentelevät, rasistiset ja natsimieliset toimijat, kansanedustajat ja ministerit ja heidän avustajansa. Osa heistä jo niin salonkikelpoisia, että harva edes tietää, mikä on heidän agendansa.
Perussuomalaiset ei ole ainoa puolue, johon mahtuu tällaisia toimijoita. Hyväksyipä jopa nykyinen valtiovarainministeri, Petteri Orpo, vaalityöntekijäkseen useita tuomioita kansanryhmää vastaan kiihottamisesta saaneen henkilön. Syrjintäkään ei ole kovin kamalaa, jos sen avulla tulee lisää ääniä.
Rasisminvastaisten julkilausumien toistuvalla allekirjoittelulla hallituspuolueet yrittävät tehdä kansalaisista narreja, jotka menevät mihin tahansa vipuun. Perussuomalaisten kanssa hallituksessa toimivat puolueet ovat edistäneet perussuomalaisten maahanmuuttajavastaista missiota, ottaneet heidät tasapuolisiksi kumppaneiksi Suomen hallitukseen ja sitoutuneet perussuomalaisten rasistiseen maahanmuuttopolitiikkaan.
Jokainen tällainen teko, jokainen yhteinen toimi natsien, uusfasistien ja rasistien kanssa vahvistaa heidän itseluottamustaan, lisää heidän jokapäiväisyyttään ja tukee heidän toimintaansa. Viime vuoteen saakka natsit ja natsimieliset sentään vielä olivat vain osa perussuomalaisten öyhötysrintamaa, nyt he ja heidän toimintansa ovat osa hallituspuoluetta ja sitä myötä Suomen hallitusta.
Toisessa ääripäässä on ihan tavallinen kansa, joka toivoo Suomen demokraattisen järjestelmän säilymistä, hyvää talouspolitiikkaa ja rauhanomaista rinnakkaineloa.
Tiedän, että monet ihmiset ovat kirjoittaneet teille samasta asiasta, mutta pyydän teitä lukemaan ne kirjeet ja kaikki tulevatkin. Maamme tulevaisuuden ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta ei voi olla tämän tärkeämpiä kirjeitä luettavana tai asioita hoidettavana.
Te, Juha Sipilä, Suomen pääministeri, olette yhdessä muiden ministerien kanssa vastuussa siitä, että maamme toimii kansainvälisten sitoumusten ja ihmisoikeussopimusten mukaisesti. Nyt meillä vallitsee tilanne, jossa osa ihmisistä – pieni, mutta äänekäs vähemmistö – hurraa ja ilakoi, kun pakolaisia palautetaan epäinhimillisiin oloihin, jopa kuolemaan.
Suurelle enemmistölle on luonnollisesti tärkeää, että maahanmuutto ja pakolaistenkin vastaanotto on viranomaisten hallinnassa, mutta siihen ei tarvita raakuuksia. Harva meistä toivoo, että maahanmuuttovastaisten kansanedustajien, äärioikeistolaisten kiihkoilijoiden ja reppanarasistien tyydyttämiseksi tehdään sellaisia päätöksiä, jotka ovat epäinhimillisiä, humaaneille ihmisille kestämättömiä ja maamme kansainvälisen maineen kannalta arveluttavia.
Hallituksen ja maahanmuuttoviraston toiminta näyttää nyt siltä, että kirkuen ja silmät kiinni huidotaan pahoja henkiä pois, kun pitäisi rauhallisesti, tarkasti ja oikeudenmukaisesti tarkastella jokaisen turvapaikanhakijan, ihmisen, tilannetta ja tehdä päätöksiä sen perusteella, mikä hänen hätänsä on, ei sillä perusteella, kuinka paljon pakolaisia juuri nyt on liikkeellä ja kuinka monen pelkäämme saapuvan rajoillemme.
Henkensä hädässä oleva lähtee pakoon. Emme voi yhtäkkiä päättää, että hätä on nyt pienempi, koska meidän halumme auttaa on hävinnyt. Meidän, niin kuin muidenkin kansakuntien, on venyttävä niin pitkälle, kuin mahdollista. Tällä hetkellä emme ole lähelläkään mahdollisuuksiemme rajoja, ainoa, mikä on näkyvissä, on loputtomiin venyvä ahneuden ja itsekkyyden määrä.
Maailmalla luetaan jo kertomuksia siitä, kuinka Suomessa yritetään tehdä maa niin ikäväksi, että sitä alkavat pakolaiset karttaa. Hyvä pääministeri, jos sallitte omatuntonne vähän kolkutella, niin huomaatte, että sellaiseen maahan eivät muutkaan halua tulla eivätkä kaikki entisetkään asukkaat siellä pysyä.
Toivon oikeudenmukaisia, inhimillisiä päätöksiä. Jos eivät turvapaikan saannin kriteerit täyty, luulisi voivan olla mahdollista suoda sodan keskeltä pakoon päässeille edes väliaikaisia oleskelulupia ja saatella aikuiset pakolaiset töihin ja lapset kouluun.
Sanotaan, että juutalaisten joukkomurha Saksassa ei olisi ollut mahdollista, jos vaikeneva enemmistö olisi kunnolla asettunut vastustamaan tapahtumien kulkua. Jälkeenpäin on ollut vaikea saada selville miksi kävi niin, että tavalliset, hyvät ihmiset antoivat sen kaiken tapahtua.
Kun ihmisiä on haastateltu, on käynyt ilmi, että paljon kuitenkin tiedettiin. Totta kai sellaiset asiat, vaikka niitä salailtaisiinkin, aina kulkeutuvat ihmisten tietoon. Ensin huhuina, aikaa myöten yhä hurjempina tietoina. Niin hurjina, että monen on ollut vaikea uskoa, että se kaikki oli totta.
Siinä vaiheessa kuitenkin on ollut jo myöhäistä tehdä mitään: organisaatiota on rakennettu vuosikymmenien ajan. Lähes jokaisesta perheestä joku on mukana toiminnassa, näyttävien menojen ja juhlallisuuksien avulla on saatu ihmiset vakuuttumaan uusien vallanpitäjien kyvykkyydestä. Viha on väkevä väline etenkin taloudellisesti vaikeina aikoina. Mieleltään kieroutuneet ja ahneet poliitikot käyttävät meillä ja muualla hyväkseen ihmisten intoa lähteä mukaan joukkoon, jolle annetaan julkinen lupa vihata toisia ihmisiä, jotakin ryhmää, joka valheellisin syin nostetaan tikunnokkaan ja syljeksittäväksi .
Sen, mitä parhaillaan tapahtuu Unkarissa, Turkissa ja Venäjällä, pitäisi jo herättää kaikki. Noissa maissa ollaan samalla tiellä, kuin toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa: monen ihmisen aviomies, vaimo, isä tai setä on jo edennyt urallaan ja saanut tai juuri saamassa uusia tärkeitä tehtäviä, valtaa, kunniaa ja yhteiskunnallista arvostusta. Silloin ollaan jo hiljaa. Ei haluta pilata suvun välejä, ei vaarantaa läheisten uraa. Kun tarpeeksi pitkällä ollaan, joudutaan jo ajattelemaan omaa ja läheisten turvallisuutta.
Suomessa ei tietenkään olla niin pitkällä, mutta niin kiihkeä on ollut poliittisen roskamedian ja perussuomalaisen kansanosan tuesta riippuvaisen perinteisenkin median ylläpitämien viha-alustojen toiminta, että niiden harjoittama terrori ja pelottelu on jo estänyt esim. tutkijoita ja arempia median edustajia julkisesti arvostelemasta uusfasististen joukkojen toimintaa. Hiljainen enemmistö on jo syntynyt: niin poliitikot kuin tavallinen kansakin vaikenevat, osa pelosta, osa ärtymyksestä, osa siksi, että ei voisi vähempää välittää.
Tuntuu aivan uskomattomalta, että meillä keskustellaan nyt ihan vakavasti, että oliko se nyt rasistista, kun kansanedustaja sanoi, että muslimit ulos, tai kuunnellaan tyytyväisinä sivusta, kun hallituspuolueen johtaja ja ulkoministeri sanoo, että hänen oman puolueensa rasististen kansanedustajien törkypuheet ovat vain kesäistä hupsuttelua.
Eivät kaikki kuuntele hiljaa, mutta juuri ne, joiden ehdottomasti pitäisi nyt olla äänessä ja tuoda julki muukalaisvihamielisten puheiden kammottavuus ja sietämättömyys, vaikenevat.
Tässä asiassa ei voi olla tyytyväinen siihen, että ehkä joskus tulevaisuudessa pääsee sanomaan: ”Minähän sanoin” tai ”Mehän varoitimme”. Tämä on sellainen asia, joka on saatava ihmisten tietoisuuteen juuri nyt.
Miksi nekään mieleltään jalot kansanedustajat, poliitikot ja yhteiskunnalliset vaikuttajat, jotka samanmielisten tilaisuuksissa käyvät puhumassa kauniita, korkealentoisia sanoja, eivät muissa yhteyksissä nosta uusfasismin ja etnisen syrjinnän uhkaa esille? Miksi kukaan ei koskaan kunnolla haasta vaikkapa Timo Soinia, joka poikkeuksetta asettuu puolustamaan törkeintäkin perussuomalaista rasismia? Miksi harhaudumme keskustelemaan siitä, kenen häissä ulkoministeri vierailee tärkeän kokouksen sijaan, eikä siitä, millaista ajattelua edustavat herrat, joita hän meidän palkkaaminamme virkamiehinä lähettää maailmalle edustamaan Suomea?
Ahneusko se on, joka meidän poliitikkojamme ja heidän tukijoitaan pelkästään ohjaa? Äänten menettämisen pelossako ollaan hiljaa ja rasistien menestyksen peräaalloissa koitetaan pitää venettä pystyssä? Uuden vaalikauden odottelussako ollaan varovaisen vaitonaisia, tartutaan vanhustenhoitoon ja sote-uudistuksiin, mutta ei nosteta rasisteja seinälle? Rakennetaanko meillä, niin kuin Hitlerin Saksassa, suurella metelillä infrastruktuuria, tuetaan ja kuulutetaan leijonien ja susilauman urheilumenestystä, ja siinä sivussa kasvatellaan sortovaltaa?
Monet ehkä hyvääkin tarkoittavat ihmiset hokevat, että rasismin vastustajien pitäisi olla hiljaa, etteivät rasistit saa huomiota ja innostu entisestään. Rasistit saavat kyllä haluamansa huomion, meillä on jo tässä ajassa selkeitä esimerkkejä siitä, kuinka kiihottavaa vihapolitiikka on, ei edes tarvitse aina viitata historiaan. Meidän muiden on pidettävä huolta siiŧä, että rasismi tuomitaan, eivätkä rasistit enää pääse etenemään valtakunnan politiikassa ja toteuttamaan hyytävää agendaansa.
Miten on, Suomen hallituksen ja eduskunnan jäsenet, oletteko pitäneet siitä huolta?
Täällä alhaalla kansan joukossa seisovasta näyttää siltä, että ahneuksissaan ja omien poliittisten ambitioidensa toteuttamiseksi sekä Kokoomus että Keskusta sallii hallituksen piirissä julkean rasismin ja vaalii sisällään peitellympää, hienovaraisempaa syrjintää ja muukalaisvastaisuutta.
Näiden puolueiden kannattajista, äänestäjistä ja toimijoista on löydyttävä niiden ihmisten, jotka kääntävät Suomen suunnan. Heidän on riistäydyttävä irti vaikenevasta enemmistöstä ja vaadittava, että talous pannaan kuntoon ilman että kannatusta ja ääniä kalastellaan rasismilla tai sallitaan muiden harjoittama rasismi.
Radiossa soi tänä kesänä usein kappale, jossa kysytään Tommy Tabermannin sanoin: ”Kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?” Sitä samaa kysyn teiltä, Suomen politiikan ja yhteiskuntaelämän johtavat naiset ja miehet. Uskallatteko vaieta?
Kun SDP:n Antti Rinne alkuviikosta melko lievin sanakääntein moitti perussuomalaisia rasistien suojelemisesta, ainoa vastaväite, jonka Timo Soini jälleen keksi, oli leimakirveen heittely ja iso äänestäjien määrä. Kaikki ne, jotka vielä viime vaaleissakin erehtyivät pölhöpopulisteja ja rasisteja äänestämään, eivät ehkä tehneet sitä rasistisin motiivein. Aika iso osa kuitenkin teki ja toinen puoli rasismista piittaamatta. 1930-luvun Saksassa natsien valta varmistui vaaleissa annetuilla äänillä. Harhautettu kansa saattaa tehdä tyhmiä tekoja. Pahuuteen mukaan lähteminen onnistuu lähes jokaiselta meistä, kun oikein kiihotetaan.
Timo Soini ei tule saamaan sitä anteeksi, että hän ujutti rasistit syvälle Suomen hallintoon. Osa häpeästä lankeaa myös niiden poliittisten puolueiden päälle, jotka jo neljä vuotta maassa lisääntyvää rasismia katseltuaan mielihalulla ottivat perussuomalaiset mukaan hallitustyöhön ja tekaisivat yhdessä heidän kanssaan rasistisen maahanmuutto-ohjelman.
Kuluneiden viiden vuoden aikana, jolloin rasismia on meillä eduskunnasta ohjattu ja lisätty, on asiassa ehtinyt olla jo monenlaisia suhdanteita.
Vuonna 2011, kun perussuomalaiset saivat ison vaalivoiton, rasismista puhuminenkin perussuomalaisten yhteydessä oli kiellettyä. Jos Helsingin Sanomiin yritti kirjoittaa kriittisen kommentin, jossa mainittiin Jussi Halla-aho nimeltä tai mainittiin sana rasismi tai fasismi, kommentti jätettiin säännönmukaisesti julkaisematta. Uuden Suomen Puheenvuorosta lensi eräskin kirjoittaja ilman varoitusta ulos, kun uskaltautui osuvasti vertailemaan Natsi-Saksan ja perussuomalaisen Suomen viha- ja kiihotusretoriikkaa. Yhtäläisyys oli ilmeinen ja jokaisen ajattelevan ihmisen huomaama.
Perussuomalaisiin suhtauduttiin suojellen ja oli ikään kuin hienoa ja arvostettua se, että oltiin hiljaa ja sallittiin Timo Soinin tuoda ”pienen kansan ääni” esiin. Tällä tarkoitettiin kai sitä, että on hienoa, että joku osaa kiihottaa vähän koulutettuja ihmisiä sellaiseen vihaan, että saa heidät äänestyspaikoille. Rasismia vähäteltiin tai sen olemassaolo kiellettiin. Harva muisti, että äänestäjiä voi villitä myös ilman ihmisten yhtäläisen arvon kieltämistä. Sekin unohtui, että ”pieni ihminen” ei ole yhtään sen tollompi kuin johtajansa.
Muut puolueet pelkäsivät äänten menetyksiä ja ottivat vaalipuheisiinsa samoja rasistisia teemoja tai sallivat nuorisojärjestöjensä puuhailla niiden kanssa, jotta edes osa rasismiin ja vieraan pelkoon kallellaan olevista ihmisistä pysyisi äänestäjinä. Soini meloneinensa oli median lempilapsi, möläyttelijä, joka antoi klikkausjournalismille valmiit otsikot. Häntä, joka uskaltautui perussuomalaisten rasismia esiin nostamaan ja arvostelemaan, pidettiin vähän arveluttavana äärivasemmistolaisena riehujana. Oman puolueen kannatuksen vaarantamisen uhalla ääneen uskaltautuivat vain omasta arvostaan, omista arvoistaan ja aatteestaan varmat, viisaat miehet ja naiset. Liian vähän on heitä Suomessa.
Eduskuntapuolueista ainoat, jotka kuluneiden vuosien aikana ovat uskaltaneet toistuvasti julkisesti ja selvin sanoin moittia rasistista politiikkaa, ovat RKP, Vasemmistoliitto ja SDP. Vihreistä valtaosa on kirkasotsaisia rasismin vastustajia, mutta jotkut heistä ovat myötäilleet pahimpiakin rasisteja. Rasisteja on myös hyväksytty puolueen jäseniksi. Kun asia kyseenalaistetaan, vihreät toteavat, että heidän puolueensa on moniääninen. Moniäänisyyttä ei missään yhteydessä pitäisi ymmärtää rasismin hyväksymiseksi. Kokoomus kielsi kyllä vuoden 2011 vaaleissa yhden ehdokkaansa julkirasistiset vaalimainokset, mutta ei millään tavalla ilmaissut, että sellaisia levitelleen ehdokkaan äänestäminen olisi ei-toivottavaa. Jatkossa Kokoomus salli nuorisojärjestönsä lähteä ajamaan maahanmuuttajavastaista ja syrjivää ohjelmaa ja hyväksyi sen myötä esille nousseet rasistiset henkilöt ehdokkaiksi seuraaviin eduskuntavaaleihin. Valitettavasti osa heistä tuli myös valituksi. Keskusta on ollut rasismista hiljaa, eli antanut kaiken rauhassa tapahtua, ja onhan heilläkin jo ainakin yksi syrjiviä kirjoituksia laativa kansanedustaja.
Viime eduskuntavaalien jälkeen suhdanteet muuttuivat. Perussuomalaisten suosio väheni jokaisessa gallupissa ja muiden puolueiden pelko haipui. Helsingin Sanomiinkin ilmestyi suomalaista äärioikeistoa ja perussuomalaista rasismia paljastavia kirjoituksia. Natsia sai pikku hiljaa mediassa sanoa natsiksi ja rasistia rasistiksi.
Mutta edelleen kaikki tämä pysyy vain raportoinnin ja toteamisen tasolla. Nyt jo tiedämme, että se, mihin perussuomalaiset ovat tähdänneet, on osittain toteutunut: muukalaisviha ja rasismi ovat lisääntyneet ja rasistiset puheet arkipäiväistyneet. Väkivallanteot ovat lisääntyneet ja julkinen usutus niihin kasvanut ja koventunut.
En tiedä, ovatko istuvan hallituksen ministerit tietoisia siitä, että he ovat osasyyllisiä sotaa pakoon lähteneiden ihmisten pahoinpitelyyn pesäpallomailoilla. Eivät he ole suoraan siihen kehottaneet, ovatpa jopa saattaneet sanoa, että soo, soo, ei noin pidä tehdä. Timo Soinikin saattaisi sanoa: ”Minä en tekisi noin.” Mutta samaan aikaa he sallivat – Timo Soini omiltaan ja muut hallituspuolueet perussuomalaisilta ja osin jopa omilta kansanedustajiltaan ja kunnallisilta toimijoiltaan – jatkuvan, määrätietoisen ja systemaattisen pakolaisten ja erilaisesta kulttuurista maahan muuttaneiden ihmisten mustamaalaamisen, halventamisen ja heidän yhtäläisen ihmisarvonsa kyseenalaistamisen.
Ei tällaisessa tilanteessa auta mitään se, että hallitus tiedottaa tuomitsevansa jyrkästi polttopulloiskut tai muut väkivaltaisuudet. Eikä se, että opetusministeriö suuntaa varoja tulevien sukupolvien rasisminvastaiseen työhön. Kaikki on pelkkää sanahelinää ja tyhjiä muodollisuuksia niin kauan kuin rasistisia liikkeitä innostetaan ja kiihotetaan hallituspuolueiden eduskuntaryhmistä.
Rasistiseen yhteiskuntaan ei ajauduta vahingossa ja sattumalta. Rasismi lisääntyy vain jos me annamme sen lisääntyä.
Kopioin tähän kokoomuksen kansanedustajan päivityksiä tältä vuodelta. Rydman kuuluu rasistiseen, islamofobiseen ja Suomea suomalaisena säilyttävään ”maahanmuuttokriittiseen” joukkioon. Pääasiassa tämän kaltaista ”politiikkaa” harjoittavat toimijat on tiheällä kammalla eroteltu Perussuomalaiset rp:n eduskuntaryhmään, mutta myös kokoomus on – ahneuksissaan ja ilmeisesti myös aatteellisista syistä – ottanut osansa.
Kun kokoomus maaliskuussa käynnisteli rasisminvastaista kampanjaansa ja ministeri Grahn-Laasonen nyt omaansa opetusministeriössä, puolueen kaksinaismoralismi löi ällikällä. Kuinka voidaan puhua rasisminvastaisuudesta, jos vihaa väestöryhmiä vastaan kiihotetaan omasta eduskuntaryhmästä?
Grahn-Laasosen julkaisemassa ohjelmassa on sinänsä hyviä toimenpiteitä, mutta ohjelma on täysin riittämätön. Kokoomuksen ja muidenkin hallituspuolueiden on aloitettava rasismin torjunta kitkemällä rasismi omasta eduskuntaryhmästä, omasta paikallistoiminnasta ja nuorisojärjestöjen toiminnasta.
Kun kaupan kassa, tummaihoinen suomalainen neitokainen, saa asiakkaalta päälleen rasististen solvausten ryöpyn, muut asiakkaat tyytyvät yleensä vain katsomaan vierestä, jotkut ehkä puuttuvat asiaan, mutta solvaaja ei käytöstään muuta. Hänhän on perussuomalaisen nykyopin mukaan oikeassa ja rasismi ei kuulemma ole rikos.
Maissa, joissa rasismia ei suvaita, tällainen tapahtuma aiheuttaa välittömästi sen, että poliisi kutsutaan paikalle ja rasisti saa sakot.
Miksi ei meillä voitaisi toimia samalla tavoin? Rasismi ei ole erikseen rikoslaissa määritelty rikos, mutta toisaalta rasistinen motiivi kunnianloukkauksessa on rangaistuksen koventamisperuste. Solvaaminen ei ole pelkkää huonoa käytöstä. Se voi olla kunnianloukkaus. Se voitaisiin myös käsittää ihmisen vapauden ja kansalaisoikeuksien loukkaukseksi. Jokaisella pitää olla oikeus tehdä työtään sivullisten häiritsemättä ja tummaihoisenkin ihmisen esiintyä julkisesti tuntematta pelkoa. Jatkuvat rasistiset poliittiset puheet ja kirjoitukset myös kiihottavat ihmisiä vihaan vähänkin erinäköisiä ihmisiä kohtaan.
Kokoomuksen kansanedustaja levittää väärää tietoa maahanmuuttajista.
Suomen perustuslain nojalla jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Nuo oikeudet eivät tällä hetkellä täysin toteudu maassa, jossa etenkin perussuomalaiset, mutta myös muiden hallituspuolueiden edustajat, ovat ryhtyneet maahanmuuttajien, erityisesti pakolaisina maahan tulleiden systemaattiseen mustamaalaamiseen ja pelotteluun. Maahanmuuttajien vapaa liikkuvuus ei ole taattu, kun rasistiset joukkiot partioivat kaduilla. Lapsetkin joutuvat jatkuvasti pelkäämään koskemattomuutensa ja turvallisuutensa puolesta.
Tuollaisessa tapauksessa, missä solvaaja ja solvattu ovat paikalla ja todistajia on lukuisia, ei luulisi olevan kummakaan asia todeta, että rikos on tapahtunut ja poliisi voisi sakottaa rikollista heti paikan päällä.
Nyt sellaiset hyökkäykset, joista rikoksen kohde vaivautuu tekemään rikosilmoituksen, venyvät ja vanuvat käsittelyssä ja päätyvät usein siihen, että odotettavissa olevan rangaistuksen vähäisyyden vuoksi ei tutkintaan ryhdytä. Rikollinen jää siihen käsitykseen, että mitään väärää ei tullut tehtyä ja kohde oli tyhmempi kuin hän luulikaan.
Tämä on myös periaateasia. Olemme havainneet, että paikalla sakottaminen onnistuu poliisilta hyvin, jos joku vaikkapa yrittää mennä huutelemaan hävyttömyyksiä äärioikeistolaisille mielenosoittajille. Rasistinen häpäisy ja sen sisältämä väkivallan uhka tuntuu minun oikeuskäsitykseni mukaan huomattavasti rankemmalta rikokselta. Siitä pitäisi saada rangaistus, ja rikosnimike pitäisi ilmaista siten, että kaikille on selvää, että kysymys on nimenomaan rasistisesta rikoksesta, toisen ihmisen loukkaamisesta tai häirinnästä siksi, että hän on tekijän mielestä väärän värinen tai edustaa väärää rotua tai etnisyyttä. Kysymys on pyrkimyksestä kiistää toisen ihmisen yhtäläinen arvo ja ihmisyys. On väärin, että sellaista saa tehdä ilman seuraamuksia.
Suomalaisen perusihmisen mentaliteetti on se, että jos ei rangaistusta tule, teko on sallittu. Kansalaisten kasvattaminen lain avulla tuntuu hassulta, mutta usein on havaittu, että suositukset eivät riitä, vaan tarvitaan laki, ennen kuin suomalainen toimii tavalla, joka on parhaaksi hänelle itselleen ja lähimmäisille. Ja nyt ei edes ole kysymys niin triviaaleista asioista, kuin turvavyöpakko tai pysähtyminen suojatien eteen. Kysymys on yhtäläisestä ihmisarvosta, henkilökohtaisesta koskemattomuudesta ja oikeudesta elää rauhassa, ilman pelkoa ja väkivaltaa.
Ellei Suomen laista löydy valmista säädöstä, jonka perusteella rasistin välitön rankaiseminen olisi mahdollista, niin eikö lakia pitäisi sitten korjata? Jos ylinopeudesta voidaan sakottaa rikospaikalla, miksi sitten ei rasistisesta solvaamisesta? Jos tilanne taas on se, että lainsäädäntö on olemassa ja kysymys on poliisin haluttomuudesta ryhtyä toimeen, niin olisi varmaankin syytä alkaa esittää toivomuksia kansanedustajille ja ministereille, jotta sisäministeriö kehottaisi poliisia muuttamaan käytäntöään.
Hallituksen ministerit eivät ole suhtautuneet riittävällä vakavuudella rasistiseen kiihottamiseen ja pelotteluun
Britannian laissa vihapuhe on määritelty laissa rangaistavaksi teoksi. Vihan ilmaiseminen toista ihmistä kohtaan tämän ihonvärin, rodun, kansallisuuden, etnisen alkuperän, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on laissa kielletty. Mikä tahansa kanssakäyminen, joka on uhkaavaa tai loukkaavaa ja jonka tarkoituksena on häiritä, pelotella tai ahdistella, on kiellettyä ja voi johtaa sakko- tai vankeusrangaistukseen.
Meillä tällaiseen toimintaan kansalaisia usuttavat hallituspuolueiden edustajat. Muiden puolueiden olisi jo aika ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin systemaattisen rasismiaallon pysäyttämiseksi.
Thilo Sarrazin julkaisi v. 2010 Saksassa teoksen Deutschland schafft sich ab (Saksa lopettaa itsensä). Hänen ”yhteiskunta-analyysinsa” sisältää mm. väitteet, että Saksassa on liikaa muslimeja, he kotoutuvat muita tulijoita heikommin ja ovat tyhmempiä kuin saksalaiset. Kirja nousi nopeasti Euroopassa leviävän rasistiliikkeen suosikiksi ja sitä on myyty jo yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Teos on nyt Saksan myydyin ei-kaunokirjallinen teos toisen maailmansodan jälkeen
Suuri lukijamäärä ei ole osoitus minkään teoksen kirjallisesta tai muusta annista. Kerrottakoon, että Hitlerin Mein Kampfia myytiin pelkästään Saksassa melkein 10 miljoonaa kappaletta ja Saksan valtio lahjoitti sitä vihkipareille kuin vihkiraamattua konsanaan. Toisin, kuin Sarrazinilla, Hitlerillä suurimpana huolena eivät olleet muslimit, vaan juutalaiset. Aatteen ja tavoitteiden perusta on kuitenkin täysin sama: ihmisten jaottelu meihin ja muihin ja muiden järjestelmällinen ja kylmä demonisoiminen.
Miksi tuo kirja nyt minua kiinnostaa? Siksi, että Kokoomuksen tuore puheenjohtajaehdokas, Elina Lepomäki, käytti sen sanomaa kylmästi hyväkseen vaalikampanjassaan eduskuntavaaleissa v. 2011.
”Saksassa toisen maailmansodan jälkeen vallinneeseen poliittisen korrektiuden hyssyttelykulttuuriin oli Sarrazinin virkkeissä muutama epäonninen sanavalinta liikaa. Ehkä ”juutalaisgeeni” ei ollut paras termi, vaikka kauttaaltaan myönteisessä merkityksessä sitä käyttikin. Böömiläisgeenistä puhuminen olisi herättänyt huomattavasti vähemmän kohkaamista skandaalinhakuisessa mediassa.”
Kirjan pääteemaa, saksalaisten ”katoamista”, referoivan blogitekstin väliotsikot kertovat olennaisen teille, jotka ette jaksa lukea koko nuivaa vuodatusta:
Saksalaiset näivettyvät pois
Kulttuuri katoaa
Vähemmän koulutetut lisääntyvät nopeammin
Johtopäätös
Lepomäen teksti osoittaa, että hän on vilpittömästi sisäistänyt muslimi- ja maahanmuuttovastaisessa, niin sanotussa vastajihadistisessa liikkeessä keskeisen Eurabia-teorian.
Kirjoituksessaan Lepomäki pyrkii Thilo Sarrazinin avulla ikään kuin tilastotieteellisesti osoittamaan, että Saksan tyhmentyminen on väistämättä edessä, koska maahan saapuvien tyhmempien ihmisten sikiävyys on viisaita saksalaisia suurempi. Tähän tapaan:
”90 vuodessa suppenee lisääntymiskykyisten alkuperältään saksalaisten naisten määrä yli 90 prosenttia.”
”Muslimit myös säilyttävät hanakasti uskontonsa, ja uskonto määrää kulttuuria. Saksalainen kulttuuri katoaa tässä asetelmassa nopeasti.”
”Vähän koulutettujen keskuudessa vaihtuu sukupolvi nopeammin: 68 prosentilla 25-29-vuotiaista vähänkoulutetuilla naisilla on lapsia. Vastaava osuus on koulutetuilla naisilla 15%. Vähänkoulutetut naiset siis lisääntyvät merkittävästi nopeammin kuin hyvinkoulutetut.”
”Ihmisten ominaisuudet periytyvät sukupolvelta toiselle geenien myötä. Tarkkoja lukuja kunkin ominaisuuden periytyvyyden osalta ei ole olemassa – esimerkiksi älykkyyden katsotaan olevan 40-80-prosenttisesti perinnöllistä. Sisäsyntyisten ominaisuuksien lisäksi myös opitut ominaisuudet siirtyvät vanhemmilta lapsille. Esimerkiksi koulutustottumukset periytyvät sukupolvelta toisellemyös yhteiskunnissa, joissa koulutus on vapaata kaikille.”
Jouduin kaivamaan Lepomäen kirjoituksen esiin Internetin syövereistä. Hän oli nyt piilottanut kirjoituksen ja muuttanut sen jatko-osan otsikkoa poistamalla ensimmäisen lauseen: Rasismin ja tilastojen ero (osa II): Maahanmuuttoon kurssimuutos.
Jatko-osa on muistutusta edellisestä kirjoituksesta ja siitä, että Lepomäki on Jussi Halla-ahon linjoilla – itse asiassa lauseita ei edes erota perussuomalaisten rasistijoukkion teksteistä muuten kuin ehkä siinä, että laiskoiksi ja tyhmiksi kokoomuslainen Lepomäki nostaa pakolaisten rinnalle suomalaiset sosiaaliturvan saajat, jotka ”maahanmuutto-kriitikoiden kriitikot” ovat pilanneet: ”Sen sijaan tavoitteena tuntuu olevan passivoida ja syrjäyttää paikallisen väestön lisäksi myös tänne muualta eksyvät.” Tilastot ja teoriat ovat nyt selvillä, hiljainen tieto elää kannattajien keskuudessa, ja yhteisesti hyväksyttynä johtopäätöksenä on se, että ne tyhmemmät sikiäjät on pidettävä maan rajojen toisella puolen. ”Autetaan niitä siellä missä ne ovat” –hokema ei Lepomäenkään tapauksessa ollenkaan pehmennä ajatuksen taustalla olevaa rasismia.
Lepomäen ilmiselvä tarkoitus oli noilla kirjoituksillaan saada rasistinen kansanosa huomaamaan, että jos perussuomalainen puolue junttilippiksineen ei ole omaan yhteiskunnalliseen asemaan sopiva, Kokoomuksessa olisi tarjolla tällainen näpsäkkä, varakas nainen. Hommaforumillakin asia heti noteerattiin, kirjoitus julkaistiin juuri vaalien alla v. 2011 etusivulla ja lukijoita muistutettiin keskusteluosiossa, että Jussi Halla-ahoahan voi äänestää vain Helsingissä.
Kokoomuksen kulku kohti äärioikeistoa sekä taloudellisissa että maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä on ollut jo pitkään selvää. Nuorisojärjestön ohjelmassa vuonna 2013 julkaistussa ohjelmassa oli nähtävissä selvää siirtymistä perussuomalaiseen ja rasistiseen suuntaan. Kunnon kohua asiasta ei noussut muualla kuin mediassa. Jotkut kokoomuslaiset toki ottivat asiallisesti kantaa ja silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen totesi kauniisti, että Kokoomuksen perusarvoja ovat välittäminen ja suvaitsevaisuus.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että kovasti välitettiin rasistienkin äänistä ja suvaittiin sellaisten hankkijoita omassa puolueessa. Nyt Kokoomuksen äärioikeistolaisen linjan edistäjinä eduskunnassa ovat Lepomäen lisäksi ainakin Susanna Koski, jonka johdolla nuorisoliiton kyseenalainen ohjelma syntyi, sekä Wille Rydman, jonka puheenjohtajakauden aikana kokoomuslaisen nuorisojärjestön kasvava rasismi nousi useinkin esille mediassa.
Kokoomusta olen minäkin äänestänyt. Olen saanut kauppatieteellisen koulutuksen ja olen sitä mieltä, että poliittisessa päätöksenteossa on ensi sijassa otettava huomioon terveen talouden rakentaminen ja yritysten mahdollisuudet toimia kannattavasti. Vain silloin on mahdollisuus pitää yllä hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä nykyinen suuntaus, että puolueelle tärkeintä onkin yrittäjien, ja etenkin vauraimpien yrittäjien, yksityinen hyvinvointi ja mahdollisimman suuri henkilökohtaisen omaisuuden kerääminen ja muu kansa, ”heikompi aines”, jätetään tappelemaan mahdollisesti heruvista almuista, on mielestäni kestämätön.
Viime vaaleissa en juuri tästä syystä enää äänestänyt Kokoomusta. Seuraavissa vaaleissa se ei tässä tilanteessa voi olla edes harkinnassa. Tiedän, että puolueessa nyt aatteet kamppailevat, mutta juuri tässä tilanteessa ihmisten yhtäläistä arvoa kunnioittavien kokoomuslaisten olisi uskallettava julkisesti ja selvästi puolustaa hyviä arvoja ja moraalia.
Julkirasismi, hyytävän kylmä politiikka ja elitismi tekevät puolueen kannattamisen mahdottomaksi.
Kehitysapua voi kevyesti leikata. Herrat voivat silti pulskasti ja Suomen kansasta älähtävät vain opposition ikävät, laiskat siipeilijät, opettajat, tutkijat ja apuhoitajat, jotka eivät itse kuitenkaan tee mitään talouden, eivätkä siis myöskään kehitysavun hyväksi.
Kehitysavusta voi huomaamattomasti leikata, koska ne, joille se raha on ennen mennyt tai nyt menisi, eivät koskaan valita, eivätkä osaa edes pyytää sitä. Nälkäisen lapsen kuva ei meitä enää hätkähdytä, niitähän on nähty.
Kehitysavusta on turvallista leikata, koska ei ole mitään pelkoa siitä, että joku nyt nälänhätää kärsivistä seisoisi ikkunan takana katselemassa, kun me pääsiäisen kärsimysjuhlan kunniaksi nautimme raskaan ateriamme jälkiruuaksi rommibabaa, rahkamoussea ja lämmintä passiolientä.
Kuva: UNHCR Brendan Bannon
Kehitysavusta on mahdollista leikata, koska hallituspuolueista Kokoomuksen nuorisosiipi, Perussuomalaiset ja osa Keskustasta on jo pitkään ollut sitä mieltä, että sitä ei pitäisi maksaa ollenkaan.
Kehitysavusta on kiva leikata, koska perussuomalaiset ovat siitä niin riemuissaan. On niin mukava ilahduttaa oikeita, isänmaallisia suomalaisia. Mielenosoituksiakaan ei tule, ja sankarilliset kodinturvajoukot saavat partioida rauhassa.
Kehitysavusta pitääkin leikata, koska kehitysmaiden kansalaisten nälänhädästä voi aina syyttää heitä itseään.
Tämähän juuri on sitä nykyhallituksen luomaa mahdollisuuksien tasa-arvon politiikkaa. Emmehän me halua harjoittaa positiivista syrjintää!
Jos se olisikin pelkkä talous ja jos edustajamme Suomen parlamentissa vilpittömästi keskittyisivät taloudenhoitoon, voisimme elää rauhassa ja tyytyväisinä antaa valitsemiemme kansanedustajien hoitaa asiat puolestamme. Mutta nyt, kun taloudenhoidon varjossa aletaan pikkuhiljaa luisua yhtäläisen ihmisarvon kunnioittamisesta, otetaan rasistipuolue hallitukseen ja annetaan rasistien kaivaa maata demokratian peruspilareiden alta, joudumme me tavalliset tolkun ihmisetkin olemaan varpaillamme.
Nyt otetaan miehestä mittaa. Kuka on se kansanedustaja ja ministeri, joka ei nytkään, vaikka Suomen luottoluokitus aleni yhden piirun, anna periksi ihmisvastaiselle, populistiselle politiikalle? Kuka pitää ryhtinsä, puolustaa heikompiaan ja pitää huolta siitä, että Suomessa säilyy tasa-arvo, uskonvapaus ja Suomen perustuslain ja muiden lakien kunnioitus. Ei pelkästään laissa, vaan myös kaduillamme.
Viime vuoden aikana kuulimme jo useaan otteeseen Suomen hallituspuolueen jäsenten suurista suista valituksia siitä, että Suomen perustuslaki estää heitä toteuttamasta heidän haluamaansa ihmisvastaista politiikkaa.
Suomen ulkoministeri on uusimmassa blogikirjoituksessaan nostanut ihmisille esimerkiksi ja idoliksi Yhdysvaltojen presidenttikisan uusfasistisen, rasistisen ehdokkaan, joka kehottaa väkivaltaan vääriä ihmisiä vastaan. Soini julistaa nyt: ”Rajat kiinni. Siihen mahtuu muuria ja muslimia. Taustakuvana islamilainen terrori ja sen nimissä tehdyt hirmuteot. Turvallisuudentunteen järkkyminen. Ratkaisu on kuri ja järjestys sekä oikeus kantaa asetta. Lännen mies.”
Kaduillamme kulkevien kyrmyniskaisten, kaljujen uusnatsien ja taparikollisten pelotepartiot on hiljaa hyväksytty, vaikka ne ovat selvä rajoitus ja uhka maamme asukkaiden liikkumisvapaudelle, kokoontumisvapaudelle, henkilökohtaiselle vapaudelle ja koskemattomuudelle. Kaikkien, myös tummaihoisten miesten pitää saada kävellä niin, että he eivät ole mustapukuisten naistenpuolustajien erikoistarkkailussa.
Poliittinen, systemaattinen rummuttaminen tiettyjä etnisiä ryhmiä ja seksuaalivähemmistöjä vastaan, jopa eduskunnassa, on jo kauan sitten ollut osoitus siitä, että maassamme ei vilpittömästi kunnioiteta muitakaan perustuslain takaamia oikeuksia: rodullista, sukupuolellista ja uskonnollista yhdenvertaisuutta.
Nyt otetaan miehestä mittaa. Kuka ministereistä pitää itsensä miehenä, vaikka kaverit painostavat kiusaamaan pakolaisia?
Kuvateksti: ”Älkää unohtako antaa mittauttaa nenäänne – vasta sitten voitte tietää, saatteko jäädä Kolmannessa valtakunnassa työttömäksi juutalais-marksistisena ali-ihmisenä vaiko puhdasrotuisena, valovoimaisena henkilönä. Kieliläiset opiskelijat mittaavat pohjoissaksalaisissa kylissä asukkaiden neniä ja muita ruumiinosia, määrittäkseen pseudotieteen ja rotutuntemuksensa avulla heidän ”rotunsa”.” Kuva: Steinwache, vastarinta- ja vainomuseo, Dortmund
Pakolainen on ihminen. Maassamme asuva ihminen on oikeutettu perustuslain ja muiden lakien takaamiin oikeuksiin ja elämään maassamme ilman vainoa. Pakolainen on lähtenyt pakoon siksi, että on jo joutunut vainotuksi.
Juuri vaikeina aikoina ovat erityisen näkyviä sellaiset poliitikot, joilla on korkea moraali ja kyky ja voima jatkaa valitsemallaan linjalla. Olkoon Saksan Angela Merkel esimerkkinä meidänkin poliitikoillemme.
Vaikeinakaan taloudellisina aikoina ei omalle politiikalle ole lupa hakea pohjaa ihmisvastaisuudesta ja rasismista. Kellään ei myöskään ole oikeutta sulkea silmiään ja antaa muiden toimia.
Hitlerin tukijoukot vetosivat taloudellisiin ongelmiin ja esittivät Hitlerin nälkäisen kansan ainoana toivona. Kuvat: Steinwache, vastarinta- ja vainomuseo, Dortmund.
Kokoomuksella ja Keskustalla ei ole moraalista oikeutta viedä läpi taloudellisia uudistuksia antamalla perussuomalaisille ja Kokoomuksen fasistipiireille periksi asioissa, jotka johtavat ihmisoikeuksien heikkenemiseen maassamme.
Taloudelliset kriisit tulevat ja menevät, aika hoitaa suuren osan ja tehdyistä manöövereistä ja rohkeista leikkauksista ei jää jälkipolville pienintäkään muistoa. Toteuttakaa sitä talouspolitiikkaa, johon olette mandaatin saaneet, mutta yhtäläiseen ihmisarvoon älkää kajotko.
Jälkeenpäin kunnioitamme omista poliitikoistamme vain sitä, joka on säilyttänyt ihmisyyden.
Kaiken maailman kansalaiset 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.