Se alkoi jo pari viikkoa ennen joulua ja jatkuu joulunpyhien ajan: kauhea kitinä siitä, kuinka hirveä sukujoulu on ja kuinka hirveää on, että kaikilla ei ole sukujoulua. Itsekkäimmille pitäisi kuulemma jonkun tehdä lyhennetty versio, joka sisältäisi kaikki parhaat palat saunoineen ja lahjoineen. Ja kuinka kammottavan pahoja ovatkaan ananaskonvehdit.

Miksi ihmeessä emme osaa olla onnellisia siitä, että meillä on vapaa maa, jossa saamme vapaasti valita, mitä päiviä juhlistamme ja millä tavoin? Kaikki eivät ole yhtä varakkaita, mutta jokaiselle on kuitenkin syötävää. Leipäjonot ovat kansallinen häpeä, mutta meillä on vapaissa vaaleissa aina mahdollisuus yrittää valita paremmat päättäjät entisten tilalle.

Voitaisiinko seuraavina jouluina tehdä niin, että ne, jotka nyt pelkästään marisevat, jäävät ensi vuonna kiltisti töihin? Aina siellä on jotain tekemistä: mapittamista, siivoamista, suunnittelua, kahvinkeittoa. Olisitte pois joulunviettäjien tieltä.

Ne, joilla ei ole töitä, ja marisevat, kun pitää siitä huolimatta joulua viettää, voisivat ilmoittautua vapaaehtoisvalittajiksi. Mummojen ja vaarien luokse palvelutaloihin narisemaan siitä, kuinka ennen oli paremmin, vankiloihin viemään joulun tuskan sanomaa, sairaaloihin tyhjentämään joulukuikkia.

Ne, joille ei kahdesta ensimmäisestä löydy sopivaa vaihtoehtoa, voitaisiin kyörätä valtion kustantamilla yksityiskoneilla maailman kriisipesäkkeisiin. Sinne on Maahanmuuttoviraston mukaan turvallista muuttaa jopa asumaan ja joulunpyhinä liikennöinti on vilkkaimmillaan. Joulusta ei tarvitsisi välittää ja uuden vuoden ilotulituksetkin korvaisi jokunen hiljainen autopommi.

Hyvää Tapaninpäivää teille, joille joulu on ollut mieluinen pysähdys vuoden pimeimpään aikaan, kun päivien valo taas alkaa lisääntyä!